Ei oo muistikuvaa...

Taannoinen kirjoitukseni Ajattele puolestani, numero on viime päivinä saanut satoja uusia lukijoita ja teksti on tullut kirvoittaneeksi keskustelua niin blogissa kuin sen ulkopuolellakin. Koska aihe on tärkeä, päätin nyt lisätä vielä pari kauhallista kiukaalle.

Huolenaiheena on siis tilastollisen lukutaidon puute. Tämän ”datasokeuden” takana on kuitenkin toinen ilmiö, nimittäin asian puutteellinen opetus ja käsittely peruskoulutuksessa. Matematiikan opettajan opintoihin ei kuulu varsinaista tilastotiedettä, ainakaan Helsingin yliopistossa. Voisihan sitä tietenkin kuvitella, että matematiikan opettajaksi valmistunut hallitsee myös tarpeellisen tilastomatematiikan sekä sen perustavana olevan todennäköisyyslaskennan, mutta tulee sitä kuviteltua kaikenlaista muutakin.

Ohjasin muutama vuosi sitten tutkielmaseminaaria, jossa yksi työpareista selvitti lukiossa matematiikkaa opettavien opettajien tilastomatematiikan osaamista ja sen merkityksellisenä pitämistä. Opettajat olivat päteviä ja toimineet työssä vuosia. Heidän nykyinen työpaikkansa oli arvostettu ”hikarilukio”.

Näin he kuvasivat aineenhallintaansa:

“No sanotaan että mä en ite osaa laskee yhtään tunnuslukua enkä ymmärrä miten niitä lasketaan enkä tiedä niistä mitään ni mun on vaikee ottaa kantaa niitten tärkeyteen sen takia.

Muistan ku jotain seminaaritöitä tai graduu tehtiin ja siin puhuttiin jostain p-luvuista mutta ei auennu mulle mitä ne tarkottaa. Siis mä tiedän et se liittyy siihen että voiko nyt siihen tutkimukseen luottaa tai tuleeks jotain tilastollisesti merkittävää poikkeamaa joidenkin ryhmien välille, mutta tota se on semmosta tiedettä että mikä ei oo... en osaa yhtään.

En tiedä onks sitä edes opetettu yliopistossa. Ei oo muistikuvaa et sitä ois tullu vastaan.” (haastateltava 1)

 

…Tilastot ja todennäköisyys –kurssin tarpeellisuutta:

“En mä lähtis sitä painottamaan varsinkin ku miettii ylppäreitä niin pitkäs ja lyhyes tulee ylppäreis yks kysymys tästä aiheesta ja opiskelija saa sivuuttaa sen.

Et periaattees sit koko kurssi ni vaik siit ei osaa mitään ni voi ihan hyvin kirjottaa laudaturin matikasta. Et se sen painotus on niis ylppäreis aika pieni ni siit johtuen ni se todennäkösyylaskennan kurssi on kohtuu vähäpätösessä merkityksessä varsinkin pitkän puolella. “ (haastateltava 1)

…yhteiskunnallista merkitystä:

“Ja sitte todennäköisyyslaskenta puolestaan ni arkielämässä se ei oo kovin merkittävässä roolissa. Siihen varattu aika mitä siin tulee ni on mun mielest iha riittävä myöski. Eli opiskelijalla on mahollisuus saada hyvät perusteet, perustiedot siitä.

Ja sit siihen liittyy paljon vaikeempaaki mut niil ei käytännös oo merkitystä ku ei yhteiskunnas niihi törmää niihi tilanteisii missä tarvis vaikeempaa todennäköisyyslaskentaa, jos pidättäytyy uhkapeleistä erossa ni eihä sitä paljoo tarvii.” (haastateltava 1)

…ja tilanteen hyvyyttä:

”...et sen niinku tietää, että tilastomatikan suhteen ni oppilaat jää heitteille, et ihan sen tietää ja kuulee sit ku ne menee yliopistoon opiskelemaan melkein mitä tahansa ja sit niitten pitäis siellä niit jotain tilastokäsitteitä tehdä...ni ei niille oo opetettu niit alkuunkaan täällä, et se on ihan heitteillejättö se nykynen tilastojen opetus.” (haastateltava2)

(Vähemän matematiikkaa hallitseville tiedoksi, että tilastoja on hieman vaikea käsitellä ellei ymmärrä alkuunkaan todennäköisyyslaskentaa.)

Vaikka niskavillat itselläni nousivatkin pystyyn sitaatit ensi kertaa luettuani (ja itse asiassa vieläkin aina, kun nämä luen), on kuitenkin muistettava, ettei selvitys tuottanut yleistettäviä tuloksia. Tähän päivään mennessä en ole löytänyt tutkimusta, jossa kartoitettaisiin miten yleistä huono tilastojen ja todennäköisyyden hallinta on suomalaisopettajien keskuudessa (jos joku lukijoista on tällaiseen törmännyt, linkatkaa, kiitos).

Jostakin on kuitenkin kyse siinä ilmiössä, jossa lukion Tilastot ja todennäköisyys -kurssi saatetaan nähdä joko muita kursseja vaikeampana tai yllättäen muita kursseja paljon helpompana (esim. Kiviharju, 2011). Itselläni sujuivat lukion kurssit mallikkaasti, mutta juuri kyseinen kurssi meinasi tulla jopa reputetuksi, ja olikin likellä, ettei omakin osaamiseni tilastomatematiikan suhteen olisi jäänyt tuolle tasolle.

Johtuiko kurssin vaikeus sisällön vaikeudesta? Tuskin. Opettaessani tilastomatikkaa tänä päivänä opiskelijoiden tavallisin palaute liittyy siihen, kuinka ei olisi koskaan voinut uskoa juttua niin helpoksi, hyödylliseksi ja peräti hauskaksi. Johtuiko kurssin vaikeus opettajan epävarmuudesta? Vaikea sanoa. Opettajani oli hyvä, mutta jälkikäteen on vaikea arvioida, erosiko tämä kurssi muista asioiden käsittelyn syvällisyydessä. 

Koulussamme ei tällä hetkellä ole vahvaa näkemystä siitä, mikä tilastomatikassa ja tilastollisessa lukutaidossa on oleellista tai siitä kenelle sen käsittely kuuluu. Hirveän vahvaksi en myöskään yleistä tilastollista osaamista yhteiskunnassamme koe, sen verran helppoa on löytää räikeitä esimerkkejä virheellisistä ajatuksista esimerkiksi mediasta. Keskiarvoilla mennään jakaumia pahemmin arvioimatta. Mikähän siinäkin on, että vaikka suomalaisten keskiansio on 3 109 euroa [1], tuntee enemmistö kuitenkin tienaavansa tätä vähemmän?

Viite:

Kiviharju, J. (2011). Lukion pitkän matematiikan opiskelijoiden käsityksiä todennäköisyydestä. Sivulaudaturtyö. Helsingin Yliopisto.

---

[1] Luku vuodelta 2011 Ilta-Sanomien mukaan. Mediaani tuolloin 2774 euroa.