Tehoa täydennyskoulutukseen

Vaikka ovatkin korkeasti koulutettuja, suomalaisopettajat täydennyskouluttavat itseään kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen vähän. Tämä on nähty ongelmana, sillä pedagogisten opintojen anti painuu herkästi taka-alalle käytännön työtä tehdessä. Koulun perinne on kovin raskas, mitä edellinen blogikirjoituskin käsitteli.

Tarvitaan siis piristysruiskeita muistuttamaan mieleen, mitä opettajantyössä voisi tehdä toisin. Täydennyskoulutuksista saa kaivattuja vinkkejä ja erityisesti rohkaisua uudistaa opetusmenetelmiään. Kuitenkin täydennyskoulutukseen liittyy sama ongelma kuin alkuperäisiin opiskeluaikaisiin opintoihin: piristysruiske jää pelkäksi ruiskeeksi, jonka teho laimenee päivittäisten selkäytimestä tulevien arkirutiinien alle.

Uudistusten esteenä on useita seikkoja. Opettajan itse on paljon helpompaa ja nopeampaa toimia koulutuksen jälkeenkin kuten tavallisesti. Opettajan hyvä tarkoitus voi olla uuden lähestymistavan hyödyntäminen, mutta sitten hän kuuleekin, että dokumenttikameran lampun polttimo on palanut, ja samanaikaisesti Lassen äiti soittaa kysyäkseen varmistusta uusintakokeen alueesta, minkä jälkeen opettaja onkin jo kolme minuuttia myöhässä oppitunniltaan.

Oppilaiden on paljon helpompi ottaa vastaan totutunlaista opetusta. On nimittäin hankalaa hoitaa mobiilikontaktejaan tai vaihtaa viikonloppukuulumisiaan jos yhtäkkiä pitääkin orientoitua johonkin aidosti aktivoivaan ja keskittymistä vaativaan.

Uusia menetelmiä kokeileva kohtaa kysymyksiä vanhemmilta, jotka ihmettelevät muun muassa, miten oppilasta voidaan arvioida jollei kriteerinä käytetä summatiivista koetta. Opettaja on altis tuntemaan epävarmuutta selittäessään vanhemmalle, että hän pystyy kyllä oikeudenmukaiseen arviointiin muun havainnointinsa pohjalta - niin mille perustuvan, ja kuinka yksiselitteisen ja kuinka tarkasti ylös kirjatun havainnoinnin? Opettajaa kalvaa lisäksi huono omatunto kallisarvoisten kirjojen vajaakäytöstä hypätessään 17 tarpeettoman sivun ohi ja käyttäessään yli jäävän ajan ongelmanratkaisuprojektiin.

Erään tutkimuksen mukaan (Palmer, 2013) suurin este koulun uudistumiseen löytyy juuri tältä arkipäivän tasolta. Opettaja jää yksin, ja kohtaa pikemminkin vastustusta kuin saa tukea yrityksilleen. Niinkin tavanomainen asia kuin kahvipöytäkeskustelut jättävät uudistusta yrittävän opettajan omilleen, sillä näissä keskusteluissa käsitellään tavallisesti yleisiä käytännön asioita, kuten välituntien valvontavastuita tai joulujuhlan järjestämistä.

Opettajien olisikin erinomaisen hyvä järjestäytyä omissa kouluissaan ja tietoisesti työstää yhdessä oppisisältöjä, tuntisuunnitelmia ja uusia ideoita. Kouluihin tulisi syntyä massoittain pedagogista puhetta siinä missä siellä käydään kasvatukseen ja hallinnointiin liittyviä keskusteluja. Suomalainen opettaja on suljetun luokanoven takana kovin yksin, olivatpa ajatukset sitten briljantteja tai jälleen kerran niitä samoja vanhoja.

Sen lisäksi, että opettajien voidaan toivoa itsenäisesti järjestäytyvän, tulisi kuitenkin keksiä muutakin. Muutaman päivän takaisessa täydennyskoulutuksessa, jossa pidin lyhyen osion positiivisten opiskeluasenteiden säilyttämiseen liittyen, sain mainioin idean eräältä koulutukseen osallistuneelta. Into ja motivaatio voisi kenties säilyä paremmin, jos jonkinlainen yleisverkosto täydennyskoulutuksessa käyneille olisi olemassa. Tarvitaan vertaistukea, mahdollisuus jakaa kokemuksia, antaa ja saada tsemppausta!

Nopea ideamme oli näin ensi hätään perustaa asiaa palveleva Facebook-ryhmä. Tähän ryhmään ovat tervetulleita kaikki teemasta vähänkin kiinnostuneet, siis myös ne, jotka haluavat ylipäätään uudistaa opetusta, säilyttää innokkuutensa tai saada vertaistukea opettamisen haasteisiin. Ajan kanssa kenties muotoutuu muitakin hyviä tapoja verkostoitua inspiraationsa säilymistä toivovien kesken, näin alkuun keskustelua voidaan käydä sekä tuossa Facebook-ryhmässä että tämän blogin kautta. Yhteydenottoja asiaan liittyen voi lähettää myös sähköpostitse laura.tuohilampi'at'helsinki.fi.

Kaikenlaiset ideat ovat tervetulleita! Miten sinä säilytit täydennyskoulutuksesta saamasi uuden innon? Tai mitä olisi vaatinut, jotta se olisi säilynyt? Millaisia toimia voimme tehdä asian hyväksi?

Täydennyskoulutuksessa syntyi myös muutamia konkreettisia opetustuokioita. Nämä ideat tullaan julkaisemaan tässä blogissa seuraavien viikkojen aikana kenen tahansa adoptoitaviksi. Ohjeet näihin pedagogisiin tuokioihin talletetaan myös aiemmin mainitun facebook-ryhmän (jonka nimi on kekseliäästi Täydennyskoulutuksesta inspiroituneet!) dokumentteihin.


Lähde:

Palmer, H. (2013). Tutkimusraportti tullaan julkaisemaan syksyllä 2013 teoksessa  
Proceedings of the 18th Conference of the Mathematical Views. Helsinki, Finland: MAVI.
Viittaus päivittyy, kun raportti on julkaistu.