Huonoja odotuksia

Kirjoittanut Antti Värtö

I.

Tapahtui viime kerralla: Olli Opettaja oli nähnyt Noora Normioppilaan potkivan kaappinsa ovea. Olli paheksui Nooran käytöstä hiljaa itsekseen.

Ollilla on päivän ensimmäinen oppitunti. Noora on yksi hänen oppilaistaan. Olli muistaa käytävällä tapahtuneen potkimisepisodin ja mulkaisee Nooraa jo ovella epäluuloisesti. Tunnilla Noora käyttäytyy suurelta osin moitteettomasti, mutta hän pari kertaa kaivaa kännykän esiin ja kerran sanoo vihaisen sanan toiselle oppilaalle, joka tönäisee hänen pulpettiaan.

Tunnin jälkeen Olli laittaa Nooralle Wilmaan merkinnän "häiriköi oppitunnilla". Muutkin oppilaat olivat toki näpertäneet kännyköitään ja huutaneet jopa lujempaa kuin Noora. Heille Olli ei laita merkintää, sillä he ovat Ollin mielestä kuitenkin pohjimmiltaan ihan kunnon oppilaita, toisin kuin "se yksi häirikkö".

Olli on tällä kertaa joutunut vahvistusvinouman uhriksi. Vahvistusvinouma on ehkä eniten päivittäistä elämäämme hallitsevista ajatusvinoumista. Se toimii yksinkertaisesti: kaikilla ihmisillä¹ on luontainen taipumus etsiä ja hyväksyä tietoa, joka vahvistaa heidän nykyisiä ajatuksiaan. Nykyisille ajatuksille vastakkaista tietoa eivät ihmiset tyypillisesti ota lainkaan huomioon.

Vahvistusvinouma on joka päivä voimakkaasti läsnä elämässämme. Se aiheuttaa ennakkoluulot, rasismin ja kiihkoilun. Sen vuoksi niin poliittiset, uskonnolliset kuin filosofisetkin keskustelut muuttuvat nopeasti jankkaamiseksi ja vastapuolen haukkumiseksi: emme vain osaa kunnolla ottaa vastaan tietoa, joka olisi ristiriidassa olemassaolevien ajatustemme kanssa.

II.

Koulumaailmassa vahvistusvinoumasta seuraa, että mikäli opettaja uskoo oppilaan olevan erityisen lahjakas, näkee hän jatkuvasti todisteita oppilaan nerokkuudesta. Mikäli taas opettajalla on ennakko-oletus, että oppilas on laiska, häirikkö tai lahjaton, huomaa hän vastaavasti joka tunti oppilaassa vain lisää vikoja. Tämä olisi joka tapauksessa ikävää, mutta lisäksi tilanteessa vaikuttaa niin sanottu Pygmalion-efekti.

Rosenthal & Jacobson (PDF) havaitsivat klassikkotutkimuksessaan vuonna 1965 opettajan ennakko-odotusten vaikuttavan selvästi oppilaiden menestykseen luokassa. Tutkijat sanoivat opettajille, että muutama oppilas luokassa osoittaa erityistä potentiaalia kehittyäkseen harvinaisen pitkälle (todellisuudessa oppilaat oli valittu satunnaisesti). Vuotta myöhemmin havaittiin näiden oppilaiden todella pärjäävän muita paremmin. Opettajien korkeat odotukset olivat aiheuttaneet oppilaille korkeita tuloksia. Ennustuksesta oli tullut itseään toteuttava.

Ja totta kai Pygmalion-efekti toimii myös toiseen suuntaan (ns. golem-efekti): jos oppilaan odotetaan olevan harvinaisen lahjaton, tulee hän myös pärjäämään huonommin. Jos "huonoksi" arvioitu oppilas palauttaakin hyvän esseen tai aineen, eivät opettajat ajattele esseen hienouden johtuvan oppilaan kirjoitustaidosta, vaan he veikkaavan useammin menestyksen johtuvan onnesta tai plagioinnista (McLeod 1995). Huonot odotukset johtavat huonoon tuloksiin, jotka ennestään vahvistavat huonoja odotuksia. Noidankehää on vaikea murtaa, kun se on päässyt syntymään.

Huomaa, että arvio oppilaan "lahjattomuudesta" tai "huonoudesta" jossain aineessa ei liity oppilaan todelliseen kyvykkyyteen. Hyvinkin aineen sisällöt ymmärtänyttä oppilasta voidaan pitää huonona, mikäli hän ei sovi opettajan kuvaan siitä, miten "hyvä oppilas" toimii luokassa. McLeod kertoi yllä mainitussa tutkimuksessa, että jos oppilas ei suostu toimimaan "opettaja kysyy - oppilas vastaa" -mallin puitteissa, arvioi opettaja usein hänet huonoksi. Vahvistusvinouma hoitaa sitten loput.

Ja kun nyt efektejä luetellaan, niin on paikallaan mainita myös psykologiassa pitkään tunnettu haloefekti. Jos havaitsemme ihmisessä jonkin hyvän ominaisuuden, oletamme hänellä olevan myös muita hyviä ominaisuuksia. Kauniiden ihmisten oletetaan olevan hyviä laulajia, hyvin käyttäytyvän oppilaan oletetaan olevan myös älykäs jne. Koulumaailmassa tällä on merkitystä muutenkin kuin Pygmalion-efektin kautta. Daniel Kahneman kertoo kirjassaan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti esimerkin kokeiden tarkistamisesta. Hän havaitsi, että mikäli kokeen ensimmäinen vastaus oli hänestä hyvä, arvioi hän myös seuraavan vastauksen olevan hyvä, vaikka siinä olisikin virheitä tai puutteita. Jos taas ensimmäinen vastaus oli huono, arvioi hän vastaavasti toisenkin vastauksen huonoksi, eikä hän ollut lainkaan valmis antamaan vastauksen virheitä anteeksi! Kahneman päätyi muuttamaan arvostelutapaansa: hän arvioi kaikilta oppilaita ensin ykkösvastauksen ja kirjoitti arviointinsa muistiin. Sitten hän sekoitti paperit ja arvioi kakkosvastaukset, pitäen huolen, ettei hän enää tiennyt, miten oli arvioinut oppilaan ykkösvastauksen. Hän huomasi hieman nolona, että tämän jälkeen ensimmäisen ja toisen vastauksen numerot eivät enää olleetkaan aina yhtä hyviä tai huonoja. Hän oli aiemmin siis joutunut haloefektin uhriksi.

III.

Ei kuitenkaan syytä vajota epätoivoon. Voit toimia usealla tavalla golem-efektiä vastaan:

• Älä koskaan ennusta epäonnistumista. Jos koe tai vastaava on harvinaisen vaikea, älä sano "vain harva tulee pääsemään läpi" tai vastaavaa. Sano sen sijaan, että koe on vaikea, mutta jos oppilaat valmistautuvat hyvin, uskot heidän pärjäävän. Vahvista oppilaissa muuttuvan älykkyyden mallia.
• Odota oppilailta paljon ja ilmaise korkeat odotuksesi ääneen. Anna oppilaille vaikeita tehtäviä ja sano: "olen varma, että te pystytte tähän". Jos et rehellisesti usko oppilaiden pärjäävän, opeta asiat uudelleen ja anna tehtävät vasta sitten.
• Älä painota arvostelun tai arvosanojen merkitystä. Älä anna oppilaiden kilpailla keskenään parhaista arvosanoista. Jos huomaat kilpailua syntyvän, voit antaa tehtäviä, joita ei arvioida tai arvostella lainkaan.
• Älä osallistu opettajanhuoneen valitussessioihin. Negatiivisuus luo tunnelmaa, että oppilaista ei ole mihinkään. Tämä puolestaan heikentää golem-efektin kautta oppilaiden menestystä. Lisäksi jatkuva valittaminen saa opettajat tuntemaan, etteivät he voi kuitenkaan vaikuttaa mihinkään, mitä koulussa tapahtuu. Tämä heikentää opettajien tunnetta heidän omasta kyvykkyydestään, mikä taas johtaa huonompaan opetukseen.
• Tunne siitä, että olet taitava oman aineesi opetuksessa, on tärkeä. Pidä tätä tunnetta yllä. Käy täydennyskoulutuksissa ja työnohjauksessa niin usein kuin mahdollista. Oma pätevyyden tunteesi välittyy myös oppilaisiin.
• Osoita empatiaa oppilaita kohtaan. Jos opettaja tuntuu välittävän oppilaiden menestyksestä, pärjäävät he paremmin.
• Kun korjaat kokeita tai esseitä, älä korjaa samalta oppilaalta monta tehtävää kerrallaan, muuten ensimmäisen vastauksen hyvyys tai huonous saa sinut suhtautumaan seuraavaan vastaukseen tarpeettoman lepsusti tai kriittisesti. Korjaa yksi tehtävä jokaiselta oppilaalta, sekoita koepaperit ja sitten vasta siirry toiseen vastaukseen. Toista, kunnes pääset kokeen loppuun.

---

¹Huomaa, että kirjoitin "kaikilla ihmisillä". Vahvistusvinouma koskee myös sinua ja minua. Sitä on vaikea huomata omassa elämässään, sillä meillä on harhakuvitelmia omasta ajatteluprosessistamme: kuvittelemme virheellisesti tietävämme, mitä omassa päässämme liikkuu. Kuvittelemme tekevämme päätöksiä järkevin perustein, vaikka todellisuudessa yleensä vain keksimme muka-järkevältä kuulostavia tekosyitä omalle toiminnallemme (tätä kutsutaan myös nimellä rationalisointi). ↑

Ratkaise X

Kirjoittanut Laura Tuohilampi


A: Sulla on nyt tullut näitä myöhästymisiä. Mistähän ne johtuu?

X: ...emmä tiedä.

A: Aiemminhan sä aina tulit ihan täsmällisesti. Onks jotain tapahtunut?

X: No eei, eipä juuri.

A: Että kavereitten kanssa on kaikki ok, ei mitään muutoksia perheessä?

X: Joo, on ok. Perheessä nyt tietty se kun sain sen pikkusiskon. Mut siitähän on jo se puoli vuotta.

A: No onks sen siskon kanssa mennyt hyvin?

X: Joo.. Se on aika suloinen.

A: Mites vanhemmat? Onko niillä ollut vauvan kanssa mukavaa? Täähän oli eka lapsi sun äidin uudelle miehelle.

X: Joo on se ihan. Tai en mä tiiä. On ne kyllä riidelly siitä. Se vauva itkee aika paljon, varsinkin öisin ja iltaisin.

A: Riiteleeksne silloin kun vauva itkee? Onko se pientä kinastelua vai ihan huutoa tai muuta?

X: Nooo… kyllä ne huutaa. Ja pari kertaa ne on heittäny jotain tavaroita ja… No joskus mä herään siihen yöllä. Et se vauva itkee ja jompikumpi niistäkin voi itkee. Ja ne saattaa huutaa aika lujaa yölläkin.

A: Saat sä nukuttua sitten? Miltä toi susta tuntuu? Tuleeko sulle turvaton olo?

X: No ei tuu... Ne on aina ihan rauhallisia mulle kuitenkin. Jos meen vaikka kysymään jotain. Tai äiti voi tulla käymään mun luona ja on ihan rauhallinen sitte. Et ei kumpikaan mulle mitenkään. Ja muutenkin, ne sit aina puhuu siitä seuraavana aamuna, et pyytää anteeks ja silleen. Et ei se must nyt oo niin, kun eiks vauvat nyt kuitenkin itke ja silleen, ja voihan se kiristää hermoja sit.

A: Aattelet et se sit ikään kuin kuuluu asiaan?

X: No joo. Ja meillä on melkein koko ajan ihan rauhallista sit kuitenkin myös. Et ei päivisin oo mitään esimerkiks. Ja itse asiassa näitä itkuja ja riitojakin on ollu nyt jo vähän vähemmän, kun se vauva kasvaa niin nopeesti ja on alkanu rauhottuun, et tää viimeöinen oli oikeestaan silleen et aika pitkään aikaan ei nyt oo enää ollukkaan näitä.

A: Niin siks sä myöhästyit tänään? Onks nää kaikki ollu näitä, et onks susta tuntunu et on raskasta herätä jos yöllä on ollu rauhatonta?

X: No onhan sitä sit tietty väsyny jos on yöllä heränny. Ja onhan se tuntunu joskus yöllä pahalta ja välillä aamullakin, et ei se uni tuu heti uudestaan sit välttämättä, ja sit välillä aamulla on menny aikaa kun äitin kanssa ollaan juteltu ja silleen.

A: Joo. No tehtäiskö me nyt sit vaikka niin, että jos sulla vielä tulee tollanen yö ennen meidän tapaamista niin laittaisiksä mulle vaikka viestin että tuut tuntia myöhemmin silloin. Niin voisit sitten nukkua pidempään, tai ainakin kattoa aamulla et mikä on olo, et laitat vaan et oli sellanen yö, niin en odota sua niin aikasin sitte. Että jos sit tuutkin ajoissa, niin se käy tietysti myös. Mut et voit ottaa sellasen aamun vähän lungimmin.

X: Okei… No se olis ihan kiva kyllä. Voidaan me niin tehdä. Varmaan mun on helpompi herätäkin sit ja yrittää tulla vaikka ihan ajoissakin...

Ei kun hetkinen, tää oli nyt jonkun kasvatustieteilijän irrationaalista haahuilua. Otetaanpa uudestaan:

B: Sulla on nyt tullut näitä myöhästymisiä. Mistähän ne johtuu?

X: ...emmä tiedä.

B: Aiemminhan sä aina tulit ihan täsmällisesti. Onks jotain tapahtunut?

X: No eei, eipä juuri.

B: Okei. No, nää tapaamisethan vaatii sen että sä tuut näihin ajoissa. Et myöhästymisistä mä joudun ilmoittamaan sun vanhemmille, ja tässähän on sit se riski et jos näitä nyt vielä tulee, niin me joudutaan harkitseen näiden meidän tapaamisten lopettamista. Et tää ois nyt niinku viimeinen varotus. 

X: No okei…

B: Et sulla on ilmeisesti vähän hukassa toi täsmällisyys. Et onks se sit niin et teille nuorille ei enää nykyään opeteta käytöstapoja, et toisten kunnioittamista ja silleen, et onks teillä kouluissakin nykyään silleen et saa tulla ja mennä miten haluaa. 

X: ...

B: Mun kouluaikoina siitä tuli kuule aika kovat seuraukset jos myöhästy. 

X: ...

B: Ei oo mitään sanottavaa puolustukseks sulla? 

X: ...

B: Te nykyajan nuoret ette ihan taida ymmärtää et se on kuule etuoikeus käydä koulua. Et ilmanen peruskoulutus. Et otetaan vaan se mikä sattuu ittee huvittamaan. 

X: ...

B: Ja sitte vielä nää nykypedagogit, et oppimisen pitäis olla kivaa! Et koulussa pitäis olla kivaa vaan, et lisätään vaan kaikkia mukavuuslaitteita kouluihin, ipadejä ja muita ja unohetaan oppiminen. Opiskelu, sehän se on se teidän lasten työ! Työtä se on, eikä työ kuule ole aina mitään kivaa sitte! Sanonpahan vaan. Et ei tää nykynuoriso olis kuule kauaa jaksanu niitä hommia mitä mekin nuorena tehtiin!

X: ...

No nyt meni nappiin. Sillä:

Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
Tuollaisten kasvatuspsykologien oppien vuoksi moni nuori kasvaa vinoon, narsistisiksi ja minäkeskeisiksi jotka eivät osaa ottaa muita huomioon. Opetetaan sitten oikein, että aina saa riehua ja tehdä oman mielensä mukaan, viis muista ja säännöistä.

Ja sitä paitsi:

Kasvatustiede tuskin täyttää tieteen kriteereitä millään mitta-asteikolla. Kasvatustieteilijät ovat olleet pihalla kouluasioista peruskoulun tulon jälkeen. Koulusta on turha puhua konditionaalissa tarkastelemalla kyselykaavakkeilla saatuja tuloksia. Tervetuloa luokkaan edes hetkeksi "ratkaisemaan" opetuksen ongelmia.Enkä minäkään syytä lapsia, vaan heidän vanhempiaan ja nyt jo heidänkin vanhempiaan. Kuten joskus nuoruudessani sanottiin: yhteiskunnan vika!

Eli syyllinen eivät olekaan lapset, vaan vanhemmat ja heidän vanhempansa, mutta ongelmana ovat kai sitten kuitenkin juuri ne lapset:

Nykyään taitaa Lapset olla kotona ne jotka käskevät Aikuisia antamaan sitä sun tätä,jos ei saa niin haastetaan vaikka oikeuteen pahoinpitelystä,korvapuusti.Mitä nyt on tullut kierrettyä maailmaa niin on kylläkin sanottava että Suomalaisilta lapsilta suurimmalta osalta puuttuu edes alkeeliset käytöstavat Vanhempiaan kohtaan,ei sanota hyvää päivää, jne...Samalla kun käytöstavat on huonot niin vaikka oppitunnilla ei oteta huomioon toisia Lapsia jotka vaikka haluaisivat opiskella ja kuunella opetusta.Jo yksikin hälisevä oppilas saa aikaan sen että koko tunti on opetuksen ohalta on ohi.Ei ihme jos vanhemmat haluavat maksaa siitä että Lapsi saa opetusta rauhassa.Asiahan on niin että toisista ei ole koiran kasvattajaksi,niin on samoin että toisista ei ole Lasten kasvattajaksi.Aivan luonon laki.Lapsi ei ole mikään kulutustuote jonka saa kaupan hyllyltä.

Lapset, nuo oikeuksiaan vaativat löyhäpäät. Mihin syyllinen on ehkä kuitenkin:

Kurinpidon höltyminen koulussa on alkanut 70-luvulta peruskoulun myötä.
Kouluja on sitä ennen pidetty teini-ikäisille tosi pitkän ajan. Hieman erilaisella kurinpito-asenteella kuin nykyään. Miksei silloin siitä huolimatta ketään kuolemaantuomittu?
Olisiko tässä nyt hieman sitäkin, että nykyään teinit on opetettu pikkuhiljaa kurittomiksi?

Ainainen vertailukohtamme Ruotsi - ja ihan hyvästä syystä sellaiseksi mielletty - kyntää Suomeen verrattuna pohjamutia kaiken mittariksi muodostuneessa Pisa-tutkimuksessa. Nähtyäni hiljattain tv-dokumentin Ruotsin koululaitoksesta, joka on yksityistetty ja viritetty äärimmäisen valinnanvapauden ja vapauden periaatteelle, en ihmettele. Peruskoulunkin oppilaat saavat itse valita koulunsa, ja rentoutuvat tyynyillä sun muilla bean bageillä läppärit sylissä lattialla opettajan polvistuessa heitä maanittelemaan. 
Tässä voisi olla joku vinkki siitä suunnasta, mihin ei ainakaan kannata lähteä. ikuisella hauskalla ja rennolla on varmaan turha tähtiin kurkotella.

Ja koulun on pilannut:

Näitä samanmielisiä "professoreita" on näimmä maa pullollaan kun on kuri lasten kengissä ja tulokset sen mukaan

Ongelma on myös siinä, että jos joustetaan tuumakin, niin on väistämättä ajettava samantien kahtasataa päin jorpakkoa:

Vika ei ole täysin vanhemmissa, eikä varsinkaan opettajissa, vaan näissä kaiken "ymmärtäjissä". Heidän mielestään mitään ei saa kunnioittaa, kaikki saa pölistä, ja kaikesta saa valittaa, varsinkin opettajista. Heidän metodinsa on kuin heittäisi bensaa liekkeihin sammuttaakseen tulipalon. Ja kun metodi ei toiminutkaan, vika on aina jossakin muualla, varsinkin siinä joka kehtasi kieltää heittämästä bensaa liekkeihin. 
"Osallistuva ja turvalinen pedagogiikka", siinäpä lause, joka jo kylvää tuhon siemenet.

Ne, jotka asioista tietävät ja nyt maatamme pystyssä pitelevät, ovat itse istuneet kouluissa nöyrinä ja kuuliaisina ruisleivän ja halonhakkuun voimin:

Malliesimerkki siitä miten väärin asiat halutaan tahallaan käsittää ..Ruotsin pisa tulosta painaa maahanmuutto ,kuten Suomenkin .Huonosti keskittyviä lapsia on toki myös omasta takaa riittävästi ,jokupäivä sitten julkaistiin lukuja, kuinka paljon nuoriso kärsii erilaisista mielenterveysongelmista määrä oli aika korkea ... Pullamössö sukupolven vanhemmat eivät enää osaa kasvattaa lapsia ,kuten ei pullamössö-opettajat opettaa kun minkäänlaista auktoriteettiä ei ole ,aasia ja vaikkapa venäjä tuottavat suorastaan neroja ,mutta kannattaa verrata käytöstä ja vanhempien kunnioitusta muutenkin näissä kulttuureissa.

Ja kuten kaikki ongelmat Suomessa, palautuu tämäkin ongelma mihinkäs muuhun kuin:

Ongelma on kuri, sanoi Lonka mitä tahansa. Se on ongelma lukemattomissa asioissa yhteiskunnassa. Kuria ei vaan saa pitää, koska kaikki kurinpidolliset rangaistukset on kielletty, niin kouluissa, kotodeissa, lastenkodeissa, vankiloissa - kaikkialla. Opetellaan vaan elämään kurittomassa, holtittomassa yhteiskunnassa, kunnes ulkopuolinen (länsimaiden ulkopuolinen) voima ajaa meidät alas tai kuriin.

Onneksi on itänaapuri.

Sitaattien lähde:

http://www.hs.fi/kotimaa/a1387680652942

Lue myös:

http://peruskoulupesula.blogspot.fi/2014/03/minulla-on-ongelmia-muut-ovat-idiootteja.html

http://peruskoulupesula.blogspot.fi/2013/06/koulut-vankiloina-mita-kuri-opettaa.html

Mikä on koulun tarkoitus?

Koululla on tarkoituksensa, mutta onnistuuko se tehtävänsä täyttämisessä? Tunnistaako koulu nykyisiä rakenteita, joissa kaikki ei ole helposti tunnistettavissa ja ennustettavissa - onko esimerkiksi vain viittaaminen osoitus aktiivisuudesta, ja aktiivisuus koulussa suotuisin tapa olla ja elää?

Kirjoittanut Emilia Aaltonen, lukiolainen, bloggari

Monet nuoret miettivät, miksi pitää käydä koulua?

Ilman koulua ihmisten olisi vaikeampi ymmärtää maailman tapahtumia. Kaikilla ihmisillä maailmassa pitäisi olla oikeus päästä kouluun. Kaikki eivät osaa arvostaa sitä, että saamme käydä koulua ilmaiseksi. Itse olen nyt lukion ensimmäisellä luokalla ja olen oppinut vaikka kuinka paljon tässä vajaan kymmenen vuoden aikana jonka olen koulua käynyt. Olen oppinut plus- ja miinuslaskuista yhtälöihin sekä kirjainten harjoittelusta kunnon esseiden kirjoittamiseen. Koulun avulla olen myös kasvanut henkisesti ja itsenäistynyt sekä oppinut ottamaan vastuuta teoistani.
                             

Peruskoulu on hyvä pohja nuorten tulevaisuudelle ja jatko-opinnoille. Ala-asteella ja vähän yläasteellakin tuli mietittyä juuri sitä, miksi meidän pitää olla koulussa. Yläasteen aikana tajusi paremmin, kuinka hyvä asia koulu on. Toivon, että koulussa oppisi asioita, jotka auttavat tulevaisuutta varten. Olisi hyvä opettaa peruselämäntaitoja ja ihmisten kanssa käyttäytymistä. Siksi aina ei ole hyväksi vain istua ja opiskella kirjasta, vaan oppia näitä tietoja kokemuksen avulla. Koulun pitäisi myös auttaa miettimään, millä alalla haluaisi isona työskennellä. Itse en vielä tiedä mihin työhön tulevaisuudessa haluaisin. Koulu on kuitenkin auttanut löytämään vähän sitä, mitkä alat ehkä voisivat olla niitä. Varsinkin yläasteen opon tunneilla kävi vierailijoita eri ammateista ja me kävimme tutustumassa töihin. Samoin TET-jaksot olivat todella hyödyllisiä.
                             

Opettelua ihmisten kanssa käyttäytymisestä olisi hyvä olla enemmän ja koulu saisi rohkaista enemmän siihen, että kaikki saisivat olla omia itsejään. Juuri siksi haluaisin vähentää pelkästään kirjasta lukemista. Mielenkiintoisimpia ovat olleet ne tunnit, joilla on tehty jotain vähän erilaista. Esimerkiksi yläasteella teimme äidinkielessä Kalevalan kohtauksista näytelmiä pienissä ryhmissä. Se auttoi minua paljon paremmin oppimaan Kalevalan juonen ja samalla se jäi paremmin päähän. Jos olisin lukenut sen vain kirjasta, en olisi tajunnut varmaan oikein mitään.

                             

Jotkut opetettavat asiat ovat mielestäni myös vähän turhia, kuten jotkut matematiikan tai fysiikan pitkät laskutoimitukset, esimerkiksi jonkun aineen tiheyden laskeminen. En itse ainakaan tarvitse sitä tietoa, koska minua ei fysiikalliset alat erityisemmin kiinnosta. Siksi olisi järkevämpi opettaa vaikeimmat laskutoimitukset syventävillä kursseilla niille, joita se oikeasti kiinnostaa.
                       

Sosiaalisuus on mielestäni aika tärkeää koulussa. Jos haluaa kympin todistukseen, täytyisi tulla toimeen kaikkien kanssa ja pystyä tekemään hyvin ryhmätyöt sekä olemaan muutenkin tunneilla aktiivinen ja kommentoida asioihin. Mielestäni aktiivisuuden ei tarvitsisi aina korostua niin paljon, koska kaikki eivät vain ole luonteeltaan yhtä äänekkäitä ja tykkäävät opiskella itsenäisesti. Vaikka olisi koulussa todella aktiivinen, se ei aina tarkoita sitä että olisi vapaa-ajalla muiden ihmisten kanssa hirveän sosiaalinen.
                            

Koulun pitäisi ymmärtää myös muunlainen sosiaalisuus, kuin pelkät viittaaminen ja ryhmätyöaktiivisuus. Hiljaisemmat oppilaat jäävät helposti äänekkäiden varjoon, vaikka osaisivat asiat yhtä hyvin. Itsekään en ole kauhean aktiivinen juuri viittaamisessa. Kirjoitan blogia ja minulle on helpompi olla sillä tavalla aktiivisempi. Tykkään opiskella itsenäisesti eli tehdä itse omat työni sekä mietin aina tarkkaan viittaanko vai en, kun taas jotkut viittaavat vaikka eivät olisi varmoja vastauksesta. Tykkään kirjoittaa ja siksi kirjoitustehtävät ovat minulle mieluisia. Olen kuitenkin ihan sosiaalinen ihminen, eli opettaja voi saada minusta paljon hiljaisemman kuvan koulussa.
                     

Oppilailla voi olla koulussa muitakin paineita kuin itse oppiminen. Monet vertaavat itseään muihin ja siksi voi olla paineita esimerkiksi pukeutumisessa, jos ei uskalla olla erilainen kuin muut. Joskus erilaisuus voi tuoda pelon tunteen siitä, että esimerkiksi juuri pukeutumisesta pilkattaisiin. Olisi tärkeää löytää oma identiteetti ja uskaltaa olla oma itsensä.
                             

Koulun tarkoitus on opettaa elämään ja auttamaan tulevaisuutta varten.

Käy kurkkaamassa Emilian blogia

http://emilianstuff.blogspot.fi