Huonoja odotuksia

Kirjoittanut Antti Värtö

I.

Tapahtui viime kerralla: Olli Opettaja oli nähnyt Noora Normioppilaan potkivan kaappinsa ovea. Olli paheksui Nooran käytöstä hiljaa itsekseen.

Ollilla on päivän ensimmäinen oppitunti. Noora on yksi hänen oppilaistaan. Olli muistaa käytävällä tapahtuneen potkimisepisodin ja mulkaisee Nooraa jo ovella epäluuloisesti. Tunnilla Noora käyttäytyy suurelta osin moitteettomasti, mutta hän pari kertaa kaivaa kännykän esiin ja kerran sanoo vihaisen sanan toiselle oppilaalle, joka tönäisee hänen pulpettiaan.

Tunnin jälkeen Olli laittaa Nooralle Wilmaan merkinnän "häiriköi oppitunnilla". Muutkin oppilaat olivat toki näpertäneet kännyköitään ja huutaneet jopa lujempaa kuin Noora. Heille Olli ei laita merkintää, sillä he ovat Ollin mielestä kuitenkin pohjimmiltaan ihan kunnon oppilaita, toisin kuin "se yksi häirikkö".

Olli on tällä kertaa joutunut vahvistusvinouman uhriksi. Vahvistusvinouma on ehkä eniten päivittäistä elämäämme hallitsevista ajatusvinoumista. Se toimii yksinkertaisesti: kaikilla ihmisillä¹ on luontainen taipumus etsiä ja hyväksyä tietoa, joka vahvistaa heidän nykyisiä ajatuksiaan. Nykyisille ajatuksille vastakkaista tietoa eivät ihmiset tyypillisesti ota lainkaan huomioon.

Vahvistusvinouma on joka päivä voimakkaasti läsnä elämässämme. Se aiheuttaa ennakkoluulot, rasismin ja kiihkoilun. Sen vuoksi niin poliittiset, uskonnolliset kuin filosofisetkin keskustelut muuttuvat nopeasti jankkaamiseksi ja vastapuolen haukkumiseksi: emme vain osaa kunnolla ottaa vastaan tietoa, joka olisi ristiriidassa olemassaolevien ajatustemme kanssa.

II.

Koulumaailmassa vahvistusvinoumasta seuraa, että mikäli opettaja uskoo oppilaan olevan erityisen lahjakas, näkee hän jatkuvasti todisteita oppilaan nerokkuudesta. Mikäli taas opettajalla on ennakko-oletus, että oppilas on laiska, häirikkö tai lahjaton, huomaa hän vastaavasti joka tunti oppilaassa vain lisää vikoja. Tämä olisi joka tapauksessa ikävää, mutta lisäksi tilanteessa vaikuttaa niin sanottu Pygmalion-efekti.

Rosenthal & Jacobson (PDF) havaitsivat klassikkotutkimuksessaan vuonna 1965 opettajan ennakko-odotusten vaikuttavan selvästi oppilaiden menestykseen luokassa. Tutkijat sanoivat opettajille, että muutama oppilas luokassa osoittaa erityistä potentiaalia kehittyäkseen harvinaisen pitkälle (todellisuudessa oppilaat oli valittu satunnaisesti). Vuotta myöhemmin havaittiin näiden oppilaiden todella pärjäävän muita paremmin. Opettajien korkeat odotukset olivat aiheuttaneet oppilaille korkeita tuloksia. Ennustuksesta oli tullut itseään toteuttava.

Ja totta kai Pygmalion-efekti toimii myös toiseen suuntaan (ns. golem-efekti): jos oppilaan odotetaan olevan harvinaisen lahjaton, tulee hän myös pärjäämään huonommin. Jos "huonoksi" arvioitu oppilas palauttaakin hyvän esseen tai aineen, eivät opettajat ajattele esseen hienouden johtuvan oppilaan kirjoitustaidosta, vaan he veikkaavan useammin menestyksen johtuvan onnesta tai plagioinnista (McLeod 1995). Huonot odotukset johtavat huonoon tuloksiin, jotka ennestään vahvistavat huonoja odotuksia. Noidankehää on vaikea murtaa, kun se on päässyt syntymään.

Huomaa, että arvio oppilaan "lahjattomuudesta" tai "huonoudesta" jossain aineessa ei liity oppilaan todelliseen kyvykkyyteen. Hyvinkin aineen sisällöt ymmärtänyttä oppilasta voidaan pitää huonona, mikäli hän ei sovi opettajan kuvaan siitä, miten "hyvä oppilas" toimii luokassa. McLeod kertoi yllä mainitussa tutkimuksessa, että jos oppilas ei suostu toimimaan "opettaja kysyy - oppilas vastaa" -mallin puitteissa, arvioi opettaja usein hänet huonoksi. Vahvistusvinouma hoitaa sitten loput.

Ja kun nyt efektejä luetellaan, niin on paikallaan mainita myös psykologiassa pitkään tunnettu haloefekti. Jos havaitsemme ihmisessä jonkin hyvän ominaisuuden, oletamme hänellä olevan myös muita hyviä ominaisuuksia. Kauniiden ihmisten oletetaan olevan hyviä laulajia, hyvin käyttäytyvän oppilaan oletetaan olevan myös älykäs jne. Koulumaailmassa tällä on merkitystä muutenkin kuin Pygmalion-efektin kautta. Daniel Kahneman kertoo kirjassaan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti esimerkin kokeiden tarkistamisesta. Hän havaitsi, että mikäli kokeen ensimmäinen vastaus oli hänestä hyvä, arvioi hän myös seuraavan vastauksen olevan hyvä, vaikka siinä olisikin virheitä tai puutteita. Jos taas ensimmäinen vastaus oli huono, arvioi hän vastaavasti toisenkin vastauksen huonoksi, eikä hän ollut lainkaan valmis antamaan vastauksen virheitä anteeksi! Kahneman päätyi muuttamaan arvostelutapaansa: hän arvioi kaikilta oppilaita ensin ykkösvastauksen ja kirjoitti arviointinsa muistiin. Sitten hän sekoitti paperit ja arvioi kakkosvastaukset, pitäen huolen, ettei hän enää tiennyt, miten oli arvioinut oppilaan ykkösvastauksen. Hän huomasi hieman nolona, että tämän jälkeen ensimmäisen ja toisen vastauksen numerot eivät enää olleetkaan aina yhtä hyviä tai huonoja. Hän oli aiemmin siis joutunut haloefektin uhriksi.

III.

Ei kuitenkaan syytä vajota epätoivoon. Voit toimia usealla tavalla golem-efektiä vastaan:

• Älä koskaan ennusta epäonnistumista. Jos koe tai vastaava on harvinaisen vaikea, älä sano "vain harva tulee pääsemään läpi" tai vastaavaa. Sano sen sijaan, että koe on vaikea, mutta jos oppilaat valmistautuvat hyvin, uskot heidän pärjäävän. Vahvista oppilaissa muuttuvan älykkyyden mallia.
• Odota oppilailta paljon ja ilmaise korkeat odotuksesi ääneen. Anna oppilaille vaikeita tehtäviä ja sano: "olen varma, että te pystytte tähän". Jos et rehellisesti usko oppilaiden pärjäävän, opeta asiat uudelleen ja anna tehtävät vasta sitten.
• Älä painota arvostelun tai arvosanojen merkitystä. Älä anna oppilaiden kilpailla keskenään parhaista arvosanoista. Jos huomaat kilpailua syntyvän, voit antaa tehtäviä, joita ei arvioida tai arvostella lainkaan.
• Älä osallistu opettajanhuoneen valitussessioihin. Negatiivisuus luo tunnelmaa, että oppilaista ei ole mihinkään. Tämä puolestaan heikentää golem-efektin kautta oppilaiden menestystä. Lisäksi jatkuva valittaminen saa opettajat tuntemaan, etteivät he voi kuitenkaan vaikuttaa mihinkään, mitä koulussa tapahtuu. Tämä heikentää opettajien tunnetta heidän omasta kyvykkyydestään, mikä taas johtaa huonompaan opetukseen.
• Tunne siitä, että olet taitava oman aineesi opetuksessa, on tärkeä. Pidä tätä tunnetta yllä. Käy täydennyskoulutuksissa ja työnohjauksessa niin usein kuin mahdollista. Oma pätevyyden tunteesi välittyy myös oppilaisiin.
• Osoita empatiaa oppilaita kohtaan. Jos opettaja tuntuu välittävän oppilaiden menestyksestä, pärjäävät he paremmin.
• Kun korjaat kokeita tai esseitä, älä korjaa samalta oppilaalta monta tehtävää kerrallaan, muuten ensimmäisen vastauksen hyvyys tai huonous saa sinut suhtautumaan seuraavaan vastaukseen tarpeettoman lepsusti tai kriittisesti. Korjaa yksi tehtävä jokaiselta oppilaalta, sekoita koepaperit ja sitten vasta siirry toiseen vastaukseen. Toista, kunnes pääset kokeen loppuun.

---

¹Huomaa, että kirjoitin "kaikilla ihmisillä". Vahvistusvinouma koskee myös sinua ja minua. Sitä on vaikea huomata omassa elämässään, sillä meillä on harhakuvitelmia omasta ajatteluprosessistamme: kuvittelemme virheellisesti tietävämme, mitä omassa päässämme liikkuu. Kuvittelemme tekevämme päätöksiä järkevin perustein, vaikka todellisuudessa yleensä vain keksimme muka-järkevältä kuulostavia tekosyitä omalle toiminnallemme (tätä kutsutaan myös nimellä rationalisointi). ↑