Sivut

perjantai 3. lokakuuta 2014

Suvaitsevaisuus ei ole määränpää

Kirjoittanut Antti Värtö

"On raskasta olla aina suvaittu"
- Pirkko Saisio.

I.

Monikulttuurisessa koulussa työskentely vaatii opettajalta taitoja, joihin ei monokultturisessa koulussa ole tarvetta. Miten toimia, jos oppilaan huoltajat eivät osaa sanaakaan suomea, mutta oppilaalle pitäisi tehdä pedagoginen suunnitelma? Mitä vastata isälle, joka ei halua tyttärensä esiintyvän joulujuhlassa, vaikka tyttö on innoissaan harjoitellut rooliaan jo kuukauden ajan? Miten puuttua asiaan, jos oppilaat haukkuvat toisiaan rasistisilla ilmauksilla - ja kaikki kyseiset oppilaat ovat maahanmuuttajataustaisia?

Viime tekstissäni kirjoitin monikulttuurisuudesta ja siitä, kuinka me kaikki syyllistymme syrjintään. Yleensä tällaisessa yhteydessä pitäisi jatkoksi kirjoittaa pitkä teksti suvaitsevaisuuden puolesta.

Tämä ei ole se teksti. Suvaitsevaisuuden asettaminen tavoitteeksi on vähän kuin laittaisi peruskoulun tavoitteeksi sen, että jokainen oppilas osaa lukea 9. luokan loppuun mennessä. Ihan hyvä, että edes tuo taitotaso varmistetaan, mutta silti hiipii sellainen tunne mieleen, että tavoitteet asetetaan tässä turhan matalalle.

Suvaitsevaisuus on pahimmillaan sitä, että erilaisuutta siedetään. Parhaimmillaan se tarkoittaa, että erilaisuus hyväksytään. Mutta molemmissa tapauksissa valtakulttuuri vie ja vähemmistö vikisee. Suvaitun ryhmän osaksi jää ilmeisesti vain olla kiitollinen siitä, että heitä armollisesti suvaitaan.

Ongelmana "suvaitsevaisuudessa" on se, että vastakkainasettelun korostaminen vahvistaa vähemmistöryhmien leimaamista valtakulttuurista poikkeaviksi. Mannermainen filosofi mainitsisi tässä yhteydessä termin "toiseus". Korostamalla vastakkainasettelua suvaitsevaiston toiminta ylläpitää ennakkoluuloja.

Suvaitsevaisuuteen sitoutuneet koulut usein järjestävät teemapäiviä tai -viikkoja, joissa tutustutaan esimerkiksi eri kulttuureihin ja vastustetaan syrjintää. Näiden tarkoituksena on yleensä vaikuttaa ihmisten asenteisiin, mutta tulokset eivät ole rohkaisevia. Muutamia esimerkkejä:

  • Yritysmaailmassa järjestetään monikulttuurisuusseminaareja, ja näiden tehoa on tutkittu paljonkin. Tyypillisen seminaarin tuloksena vähemmistöjen edustajia palkataan yrityksiin vähemmän kuin ennen. ( Dobbin, Kalev & Kelly 2007 [PDF]).
  • Syömishäiriöiden vastaiset kampanjat toisinaan heikentävät syömishäiriöistä kärsivien tilaa entisestään ja voivat jopa lisätä syömishäiriöitä.
  • EU:n teemavuosi vuonna 1997 keskittyi rasismin vastaiseen kampanjointiin. Eurobarometrissa kysytään aika ajoin, kokevatko kansalaiset toisiin rotuihin kuuluvien ihmisten läsnäolon "häiritsevänä". Alkuvuodesta 1997 15% EU-kansalaisista vastasi kysymykseen "kyllä". Seuraavan kerran sama kysymys esitettiin vuonna 2000: täsmälleen sama 15% edelleen häiriintyi toisiin rotuihin kuuluvista ihmisistä (EU-barometrit 48 & 53). Kyselyiden välissä oli järjestetty miljoonia euroja maksava suvaitsevaisuuskampanja, jolla ilmeisesti ei ollut mitään vaikutusta - tai parhaassakin tapauksessa vaikutus oli haihtunut parissa vuodessa.
  • Suvaitsevaisuuspäivien teemana on usein johonkin kulttuuriin tutustuminen. Voi olla, että sen myötä päästään eroon joistain ennakkoluuloista, mutta ihmisten jakaminen kategorioihin väistämättä vahvistaa ajatusta eri kategorioista (Psychology Today 2012). Jos vietämme koko päivän pohtien, miten muslimikulttuuri eroaa kristitystä kulttuurista, ei liene yllätys, että vastakkainasettely "muslimien" ja "kristittyjen" välillä vain vahvistuu ihmisten mielissä.
Suvaitsevaisuuden apostoli on siis pirullisen dilemman äärellä: Jos kulttuurien välisistä eroista ei puhuta mitään, toimivat ihmiset vain aiempien ennakkoluulojensa mukaan. Muiden kulttuurien edustajien tavat tuntuvat oudoilta ja vierailta, mikä kasvattaa epäluuloa. Mutta jos kulttuurien välisistä eroista taas puhutaan, vahvistaa se ajatusta, että tietyt ihmiset kuuluvat tiettyyn kulttuuriin. Sen jälkeen ihmiset nähdään ennemminkin kulttuurinsa stereotyyppisinä edustajina ja vähemmän yksilöinä.

II.

Lauran edellinen kirjoitus käsitteli ilmiötä, jossa kaikki kielletään varmuuden vuoksi. Valitettavasti samalla tavalla jotkut tuntuvat ajattelevan, että suvaitsevaisuuden nimissä pitää kieltää kaikki, mikä voisi loukata jonkun tunteita. Surullisenkuuluisa esimerkki tästä oli vuodelta 2001, kun Espoon kaupunki päätti poistaa sianmuotoiset betoniporsaat katukuvasta, jottei kaupunki tulisi loukanneeksi muslimiasukkaitaan. Kukaan ei kuitenkaan muistanut kysyä muslimien itsensä mielipidettä asiasta.

Tästä asenteesta kuulee koulumaailmassakin. Suvivirsikeskustelu alkaa nykyisin olla kevään merkki siinä kuin valkovuokot tai koiranjätösten haju. Huhut joulujuhlan kieltämisestä jossain koulussa nousevat säännöllisesti esiin kuin väärä raha.

Edellisen kirjoitukseni kommenteissa nousi esiin ilmiö, jota voisi kutsua "rasistikortiksi". Lyhyesti sanottuna kyse on ilmiöstä, jossa esimerkiksi maahanmuuton vastustajaa syytetään automaattisesti rasismista, vaikka tämä ei millään tavalla lietsoisi vihaa eri rotuja vastaan tai kannattaisi syrjintää etnisen alkuperän perusteella.

Rasistikortin liiallinen heiluttelu voi saada ihmiset ylivarovaisiksi tilanteissa, joissa voi tulla syytetyksi rasistiksi. Jos puutun oppilaiden nahisteluun ja sen tuloksena minua syytetään rasistiksi, voin olla pulassa, mikäli rehtori ottaa oppilaiden syytökset vakavasti. Varovaisempi luonne voi siis jättää kokonaan puuttumatta oppilaiden tappeluihin, mikäli osapuolet ovat mamutaustaisia.

Tämä ei ole mikään teoreettinen riski. Britanniassa paljastui loppukesällä karmea tapaus, jossa sosiaalityöntekijät ja poliisit eivät puuttuneet epäiltyihin lasten hyväksikäyttötapauksiin, koska pelkäsivät tulevansa leimatuiksi rasisteiksi.

Maahanmuuttovastaisessa keskustelussa käytetään usein Fundamentti-blogin lanseeraamaa termiä "suvakki" kuvaamaan ihmisiä, jotka ovat monikulttuurisuuteen vedoten kieltämässä asioita kaikilta. En ole aivan varma, kuinka paljon näitä "suvakkeja" oikeasti on olemassa, mutta joka tapauksessa mielestäni Fundamentti ja muut maahanmuuttovastaiset ovat tulkinneet heidän motiivinsa väärin. Eivät "suvakit" ole pahoja tai naiiveja; he vain pelkäävät rasistiksi leimautumista, ja siksi he tekevät yli-tai alilyöntejä.

III.

Suvaitsevaisuus on siis hyvä ensimmäinen askel, mutta se ei ole määränpää. Määränpäistä ollaan jonkin verran eri mieltä, mutta minä heilutan avoimesti lippua integraation puolesta.1 Integraatiossa enemmistö- ja vähemmistökulttuurit katsotaan samanarvoisiksi ja ne molemmat vaikuttavat toisiinsa. Suomen sosiaalipsykologit ry:n sivuilla sanotaan integraatiosta seuraavasti: Molemminpuolinen mukautuminen ja erilaisuuden arvostaminen vuorovaikutuksessa on välttämätöntä, jotta integraatio on mahdollista saavuttaa.

Kulttuurien vuorovaikutuksessa kulttuurit eivät sulaudu keskenään, mutta ne muuttuvat, eikä tässä muutoksessa ole mitään vikaa. Molemmat kulttuurit mukautuvat jonkin verran, kunnes rauhanomainen rinnakkainelo on mahdollista. Erilaisuutta ei vain suvaita, vaan arvostetaan.

Tämä ei ole sama asia kuin se, että kantasuomalainen kulttuuri joutuisi ahtaalle vieraitten kulttuurien puristuksessa. Integraation ideaan kuuluu se, että jokainen arvostaa sekä omaa kulttuuriaan että muiden kulttuureita. Se ei myöskään tarkoita, että muita kulttuureita tulisi aina kohdella varovaisen kunnioittavasti: päinvastoin todellinen integraatio saavutetaan vasta sitten, kun vieraisiin kulttuureihin suhtaudutaan yhtä luontevasti kuin omaankin. Jos oppilaat haukkuvat toisiaan rasistisilla sanoilla, suhtaudutaan tilanteeseen ihan yhtä vakavasti, olivat haukkujat sitten kantasuomalaisia tai mamuja.

Homoseksuaalisten tv-hahmojen historia toimii erinomaisena esimerkkinä siirtymästä suvaitsevaisuudesta integraatioon. Kun ensimmäiset homohahmot ilmestyivät TV-ohjelmiin, käsiteltiin heitä aluksi silkkihansikkain: hahmot esiintyivät jaksoissa harvoin, heidät esitettiin tylsyyteen asti hyvinä ihmisinä eivätkä he tehneet mitään paheksuttavaa. Pikkuhiljaa hahmoihin alkoi ilmestyä särmää: homohahmot saattoivat myös olla ilkeitä tai tehdä epäilyttäviä tekoja. Nyt 2010-luvulla TV-sarjan päähenkilö tai pääpahis voi olla homo siinä missä heterokin.

Tieto vähentää tuskaa. Mitä paremmin opettaja tuntee oppilaittensa kulttuuritaustan, sitä todennäköisemmin hän osaa luovia kulttuurien välisessä kivikossa. Koraanin lukemiseen käyttämäni tunnit ovat ehkä työelämäni kannalta parhaiten sijoittamaani aikaa. En enää edes muista, kuinka monta kertaa oppilas on yrittänyt saada erivapauksia vedoten siihen, että "Koraani kieltää sen-ja-sen". On aina yhtä herkullista voida sanoa varmalla äänenpainolla, ettei Koraanissa lue mitään sen tapaistakaan, mutta kyseinen teos kieltää kyllä väärän valan tekemisen.

Jos kaikesta huolimatta ongelmia edelleen riittää, on yleensä aika keskustella huoltajien kanssa. Jos huoltajat eivät osaa suomea, pitää luonnollisesti tilata tulkki. Tulkin kautta keskustelu vaatii oman taitonsa, mutta kunhan on miettinyt etukäteen, mitä haluaa sanoa ja pitää lauseet lyhyinä, ei tulkki ole minkäänlainen este. Koulujen usein käyttämät tulkit osaavat selittää sellaisetkin termit kuin "pedagoginen selvitys". Isommissa kaupungeissa löytyy usein myös kulttuuritulkkeja, jotka osaavat auttaa kompromissien etsimisessä: jos tyttö haluaa joulujuhlaan mutta isä kieltää, voi kulttuuritulkki olla suurena apuna sen selittämisessä, ettei joulujuhlassa ole lainkaan uskonnollista sisältöä.

Välillä kulttuurit oikeasti törmäävät. Opettajan on hyvä miettiä etukäteen, mitkä asiat ovat neuvoteltavissa ja mitkä eivät. Integraatioon ei kuulu se, että kulttuuritaustaan vedoten voi saada etuoikeuksia niin paljon kuin keksii pyytää. Nyrkkisääntönä voi miettiä vanhojen vähemmistöjemme asemaa: jos vaikka suomenruotsalainen pyytäisi jotain vastaavaa, mitä vastaisit? Jos saamelainen sanoisi, ettei hän voi opiskella Suomen historiaa, sillä se on täynnä imperialistista propagandaa ja loukkaa hänen kulttuuriaan, antaisitko hänen jättää historian opiskelun väliin? Vai vaatisitko häntä opiskelemaan aiheen, mutta antaisit mahdollisuuden pitää esitelmän saamelaisten historiasta, jonka aikana hän voi kertoa koko luokalle suomalaisten harjoittamasta sorrosta alkuperäisväestöä kohtaan?

Yhteenvetona:

  • Suvaitsevaisuutta on se, että muslimioppilaille annetaan vapaata koulusta Id al-Fitr -juhlan ajaksi.
  • "Suvakkiutta" on se, että rasismikortin pelossa suunnitellaan joulujuhlan perumista.
  • Integraatiota olisi se, jos koulussa järjestettäisiin Id-juhla auditoriossa samaan tapaan kuin joulujuhla.

1 Muita päämääriä, joilla on merkittävästi kannattajia, ovat ennenkaikkea assimilaatio ja pluralismi. Assimilaatio tarkoittaa prosessia, jossa vähemmistökulttuuri sulautuu osaksi valtakulttuuria. Pluralismi (jota hämäävästi kutsutaan joskus myös "monikulttuurisuudeksi") viittaa tilanteeseen, jossa eri kulttuurit elävät rinnakkain, mutta kaikki säilyttävät omat ominaispiirteensä, eikä valtakulttuurin anneta muokata vähemmistökulttuureita. Integraatio on näiden kahden välimuoto; vähemmistökulttuurin jonkinasteinen muuttuminen katsotaan väistämättömäksi tai jopa toivottavaksi lopputulokseksi, mutta sen ei toivota sulautuvan valtakulttuuriin. Lisää termejä voi tarkistaa monikulttuurisuuden sanastosta (PDF).

9 kommenttia:

  1. "Suvaitsevaisuus on pahimmillaan sitä, että erilaisuutta siedetään. Parhaimmillaan se tarkoittaa, että erilaisuus hyväksytään. Mutta molemmissa tapauksissa valtakulttuuri vie ja vähemmistö vikisee."

    Näin sen minusta kuuluukin olla. En todellakaan tahtoisi opiskella Venäjällä ympäristössä, jossa valtakulttuuri ei veisi. Minä nimenomaan tahdon alistua valtakulttuurille ja venäläistyä sen minkä mieli sallii.

    Ainakin tahdon kaikin tavoin välttää sen, että yrittäisin suomalaistaa venäläisiä.

    Minusta se nyt vain on hienoa, että maailmassa on erilaisia kolkkia erilaisin arvoin, tottumuksin ja maailmanhahmotuksin. Kammoksun tätä nykysuuntausta, jossa kaikesta yritetään tehdä puuroa, johon on sekoitettu kaikki mahdolinen, minkä jälkeen se on vielä ajettu sauvasekoittimella harmaaksi mössöksi.

    Hämmästyttävintä on, että nimenomaan akateemiset ihmiset näyttävät vastustavan erilaisuutta. He tahtoisivat kaiken sulavan harmittomasti yhteen. Kulttuurien välillä saa ja tulee olla konflikteja ja erilaisuutta. Vähemmistökulttuurin edustajan yksinkertaisesti tulee nöyrtyä enemmistökulttuurin valtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, vaikken täysin ymmärräkään, mitä yrität sanoa. Toisaalta toteat, että haluat sulautua valtakulttuuriin (oletan sinun kirjoittavan suomalaisena Venäjällä), toisaalta vastustat sitä, että kaikesta tehdään "harmaata mössöä". Eikö juuri se, että rinnakkain elää erilaisia kulttuureita,,jotka eivät sulauta toisiaan, ole "harmaan mössön" vastakohta?

      En myöskään täysin hahmota sitä, mitä ajat takaa sanoessasi, että kulttuurien välillä "tulee olla konflikteja", jos samaan aikaan mielestäsi vähemmistön tulee nöyrtyä enemmistön valtaan? Eikö tuollainen nöyrtyminen juuri poista konfliktit ja sulauta kaiken erilaisen harmittomasti yhteen - valtakulttuurin kanssa? Vai tarkoitatko "nöyrtymisellä" jotain muuta kuin valtakulttuuriin assimiloitumista?

      Poista
    2. Minä en haluaisi lapsiani joulujuhlaan jossa juhlitaan jotain Allahia samalla. Olen pakana. Jos mkenen Saksaan, alistun mielelläni valtakulttuurin tavoille enkä yritä saada omaa kulttuuriani heidän kouluihinsa.

      Poista
  2. Entäpä jos noin niin kuin yleisesti ateistina ja valistusajattelun perinteisiin vedoten toivoisi ettei koulussa järjestettäisi uskonnollisia juhlia laisinkaan? Joulussa pukki- ja mässäilyjuhlana vuoden pimeimpään on niin paljon pakanallista ja maallista perinnettä että se on luonteeltaan jo varsin erilainen kuin esimerkiksi pääsiäinen kärsimysnäytelmineen, joka onkin kouluissa hieman maltillisemmin läsnä. (Isovanhempani peräti pitivät pukinpalvontaa suurena syntinä; olisivat luullakseni kieltäneet maalliseen tonttujuhlaan osallistumisen jos olisivat voineet.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Uskonnon harjoittamisen poistaminen koulusta tuntuisi minustakin ihan tavoiteltavalta asialta, mutta sitä ei ole tiedossa ainakaan ihan heti. Ja vaikka uskonnollisuus kouluista poistuisikin, olisi minusta sääli, jos erilaiset juhlat katoaisivat. Kuten totesit, ei joulujuhla yleisesti ottaen ole lainkaan uskonnollinen tapahtuma; samalla tavalla pääsiäinen voisi olla enemmän keväinen luonnon uudelleensyntymän juhla rairuohoineen ja tipuineen.

      Perinteisten juhlien rinnalle on jo monissa kouluissa tullut ystävänpäivän tapahtuma, joissa toisille sanotaan kivoja asioita ja halloween, jolloin pukeudutaan naamiaisasuihin. Samalla tavalla voisi Id al-Fitrin hyväntekeväisyyden sanoma yhdistää vaikka taksvärkkiin ja Id al-Adhan aikana voitaisiin juhlia anteeksiantoa (ja vaikka yhdistää tähän kiusaamisen vastainen teemapäivä).

      Poista
  3. Hyvä kirjoitus, hyvä analyysi, tämän toivoisi päätyvän laajempaankin levitykseen. Olet Antti aidosti ja humaanisti suvaitsevainen ihminen, et omia juuriaan ja omaa kulttuurista taustaansa häpeävä kulttuuripelkuri.

    Totta. Kulttuurien erot ovat suuria. Uskontojen erot ovat suuria. Ne ovat myös arvotettavissa. Kuten edellisessä päivityksessäsi, rasismikortti-keskustelussa kerroin, e i ole välttämätöntä pitää kaikkien kulttuurien sisältöjä samanarvoisina, tasavertaisina, edes tasa-arvoisina. Sellainen ei ole suvaitsevaisuutta. Se on silmien sulkemista. Toki katsomme kaikki asioita eri tavalla. Tosin todellisuus on mitä se on. ( Mutta nyt kun ISIS tekee rauhantyötään, on parasta jättää helpoimmat argumentit käyttämättä. )

    On hienoa että seuraava on aidosti mahdollista, yhtään, humanistisesta ihmiskäsityksestä ja suvaitsevaisuudesta tinkimättä :
    1. En pidä islamin piirin laajentumista ollenkaan Euroopan kannalta hyvänä asiana, en sen demografista enkä sosiaalista laajentumista. Islam pysyköön "omalla alueellaan." Se ei ole tervetullut eurooppalaiseen elämänpiiriin.

    2. Maahanmuutto-malja on tullut täyteen. Suomella ei ole enää annettavanaan muuttajille arvokasta elämää = työtä. Siksi maahanmuutto on pysäytettävä. Sekä suomalaisten, nyt jo täällä asuvien tänne kotoutuvien maahanmuuttajien, ja myös tänne (myöhässä) pyrkivien edun vuoksi.

    Ja?

    Olen ihan varma, että noista käsityksistäni huolimatta, en ole tippaakaan rasisti.

    Jos sitä ei ymmärrä, että em. asioiden lopputulemiin voi tulla havaintojen, päättelyn, matemaattisten faktojen ja länsimaisten arvojen pohjalta (sellaisiin arvoihinhan meillä länsimaalaisilla on kaiketi oikeus?) olematta tuo r-kirjaimella alkava Yhteiskunnan Vihollinen ja Iljetys, ei ymmärrä paljoakaan.

    Antti, tuskin jaat kantojani, mutta tapasi, yrityksesi nähdä poliittisesti ajattelua kieltävän, surrealistisen korrektin kielen ja ajattelun suomettumisen taakse näissä asioissa, todistaa ettei teitä kaikkia suvaitsevaisia (hah) ole leimattavissa punavihreässä kuplassa hyperventiloiviksi punavihreiksi marsilaisiksi (metaforan selitys = kun meidän "realistien" ajattelu on nääs peräisin Maasta).

    Luen artikkelisi uudelleen, se syvensi myös minun ajatuksiani. Ajattelu on aina voimaa!

    t. nimimerkki vihreä varavaltuutettu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja kehuista.Kiitos myös edellisen kirjoituksen kommenteistasi, jotka osittain vaikuttivat tämän kirjoituksen sisältöön.

      Jaksan edelleen uskoa dialogin eri arvoja edustavien ihmisten välillä olevan mahdollista, kuten tämäkin keskustelu on osoittanut, vaikka näkyvin osa julkisesta keskustelusta onkin järjettömän polarisoitunutta.

      Olemme selvästi monista asioista eri mieltä, mutta meillä on silti paljon yhteisiä tavotteita, ja voimme tehdä yhteistyötä saavuttaaksemme paremmin nämä jakamamme tavoitteet. Tämä on integraation ydinajatus: kulttuurieroista huolimatta olemme kaikki samanarvoisia ihmisiä, ja meidän yhäläisyytemme ovat suurempia kuin eroavaisuutemme. Halla-aholaiset ja punavihreät, kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat, homot ja heterot jne; meillä on kaikilla enemmän yhteisiä kuin eroavia tavoitteita. Mitä jos keskityttäisiin siihen, mikä meitä yhdistää, eikä koko ajan vain alleviivata erojamme?

      Poista
  4. Hyvin sanottu. Eroja on pieni määrä erottaviin asioihin verrattuna. Olemme kaikki ihmisiä, leipää ja syliä vailla.

    Mutta se ei tietenkään ole este esim. maahanmuuttoon liittyvän keskustelun käymiselle. Kauniit, ja todet sanasi Antti saattaisivat monissa muissaa suissa sisältää juuri tuon ennakkovaateen: eiköhän vaan anneta kaikkien tulla tänne vaikka siitä seuraa tämän hyvinvointiyhteiskunnan konkurssi, me kun ollaan kaikki katsot kuitenkin ihmisiä...

    Itse annan kaikkien kukkien kukkia, voin vakuuttaa.

    Mutta vakuuttunut olen silti myös siitä, että maahanmuutto ja islam on pysäytettävä Euroopan rajoille (vaikka myöhässähän me ollaan). Muuten. Jos Linkola esittäisi tämän saman, häntä tuskin leimattaisiin muuksi kuin ah niin syväksi totuuden kantajaksi. Ja hänhän on esittänyt paljon jyrkempiä kantoja. Seuraus? Suomen ykkösälykön asema. Eli. Ei ole tämä kielilpeli (joka on poliittista aina, silloinkin kun se on puhuvinaan vain "ihmisyyden" puolesta ) ihan humanistisilla arvolauselmilla joista olemme kaikki samaa mieltä, ratkaistavissa. Todellisuus on se mittari.

    t.vihreä vv

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, että mekö ei oteta sotaa pakenevia ihmisiä vastaan ennen kuin olemme saaneet selville heidän uskonnollisen vakaumuksensa. Tämä kuulostaa ihan samalta kuin terveydenhoito USA:ssa - ai, ei ole luottokorttia, taksi ei kuljeta, ja jaahas, ei ole henkivakuutusta, kuole pois.

      Mielestäni tasavertaisuuteen kuuluisi eri elämänkatsomusten ja uskomusten opettaminen samalla tunnilla alusta alkaen. Kodit voisivat sitten lisätä siihen vakaumustaan, jos haluavat. Vain tällä tavalla oppilaat huomaisivat, että on kolme yksijumalaista uskontoa, jotka ovat melko samanlaisia, ja sitten liuta muita. Nykytyylillä he pitävät Jumalaa, Jahvea ja Allahia toistensa vihollisina.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.