I.
Eduskunta käsittelee juuri kansalaisaloitetta, jossa vaaditaan ruotsin opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi. Sivistysvaliokunta hylkäsi aloitteen, mutta koska siitä jätettiin eriävä mielipide, eduskunta keskustelee tänään aloitteesta salissa.
Kuten pysähtynyt kello on oikeassa kahdesti vuorokaudessa, käsittelee Peruskoulupesulakin joskus ajankohtaisia aiheita, vaikka yleensä kyse onkin vahingosta. Pakkoruotsi on kiinnostava aihe, sillä sen puolesta esitetyt argumentit ovat yleensä... tosi huonoja. Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Sampo Terho julkaisi juuri blogissaan listan pakkoruotsin puolustamiseksi käytetyistä argumenteista. Ne ovat aika kevyitä. Eikä kyseessä ole vain Suomalaisuuden liiton valitsemista olkinukeista: olen itsekin keskustellut toisinaan pakkoruotsista ja törmännyt juuri samoihin kehnoihin perusteluihin.
En käy näitä argumentteja tässä yksityiskohtaisesti läpi, mutta useimmat niistä pyörivät sen ajatuksen ympärillä, että ruotsin kielen osaamisesta on hyötyä. Valitettavasti ruotsin pakollinen opiskelu ei tarkoita, että oppilaat myös oppisivat sitä.
II.
Toisen asteenkaan opiskelut eivät tuo korjausta asiaan: 18-25 -vuotiaista nuorista ruotsin kieltä osaa perustaitoja paremmin vain 40%, 25-55 -vuotiaista vain joka neljäs. Yliopiston aloittavien nuorten kielitaitotarkastelu antoi samanlaisen tuloksen: vain 44% saavutti taitotason B1. Virkaan vaaditusta kielitaidosta ei kannattaisi hirveästi puhua: olen itsekin läpäissyt virkamiesruotsin kokeen helposti, mutta säälin sitä suomenruotsalaista, joka yrittää saada minulta palvelua omalla äidinkielellään. Vaikken olisi koskaan peruskoulussa opiskellut sanaakaan ruotsia, olisin helposti oppinut kokeessa vaadittavan kielitaidon muutamassa vuodessa yliopistoaikoina.
Pakkoruotsia ei selvästi siis opiskella siksi, että suomalaiset osaisivat puhua ruotsia. Jos sitä haluttaisiin, pitäisi meille ajaa pakollinen A-ruotsi tai kielikylpyopetus, mutta sellaista ei kukaan vaikuta edistävän.
Tämä on tosi kiinnostavaa. Monet fiksut ihmiset kannattavat pakkoruotsin säilyttämistä. Kansalaisaloite ei vaikuta menevän eduskunnassa läpi. Olen oppinut, että yleensä jos jotain asiaa ajetaan vahvasti, mutta kaikki ääneen sanotut argumentit sen puolesta ovat paperinohuita, niin taustalla on joitain parempia syitä, joita ei haluta sanoa ääneen.
III.
Osittain syynä on tietenkin vanha kunnonkeski- ja yläluokan kulttuurinen hegemonia. Suomessa on historiallisesti vallassa ollut eliitti, joka joko on ruotsinkielinen tai ainakin osaa ruotsia hyvin. Ei siis ole yllättävää, että sellaiset ihmiset, jotka haluavat signaloida kuuluvansa eliittiin, korostavat ruotsin osaamisen tärkeyttä.
Tässä ei kuitenkaan ole koko vastaus. Ranska on myös perinteisen sivistyseliitin osaama kieli, mutta ei (tietääkseni) kukaan aja pakkoranskaa kouluihin.
Sivistysvaliokunnan mietinnössä kansalaisaloitteen hylkäämisestä mainittiin seuraava lause:
Valiokunta katsoo, että ruotsin kielen opiskeluun liittyvillä kysymyksillä on laajempi yhteiskunnallinen, historiallinen sekä sivistyksellinen ulottuvuus, joka on otettava huomioon tarkasteltaessa ruotsin kielen asemaa osana opetuksen kokonaisuutta.
Mikä on tämä laajempi yhteiskunnallinen ulottuvuus, jonka valiokuntamietintö mainitsee?
Kun Suomessa jostain asiasta keskustellaan vain kiertoilmaisuin, liittyy vastaus yleensä itänaapuriin. Hufvudstadsbladetin haastattelussa tutkija Janne Väistö kertoi ruotsin opiskelun kannatuksen vaihdelleen perinteisesti sen mukaan, kuinka jännittynyt tilanne on Venäjän kanssa. Itsenäisyyden alkuvuosina oli suuri suomenkielisyysinnostus, mutta kun 30-luvun lopussa tilanne Neuvostoliiton kanssa alkoi kiristyä, ei kukaan enää tahtonutkaan luopua ruotsin opiskelun pakollisuudesta. Kylmän sodan aikana ruotsin opiskelu oli itsestäänselvyys, ja vasta glasnostin aikana koko sanaa "pakkoruotsi" käytettiin ensimmäistä kertaa. Väistö ennustaakin, että nyt kun tilanne Venäjän kanssa näyttää taas kiristyvän, niin luultavasti pakkoruotsi saa lisää kannatusta.
Mikä yhdistää Pohjoismaita? Yhteiskunnalliset rakenteet ja historia, totta kai, mutta nämä eivät ole kovin näkyviä asioita. Pohjoismaiden neuvoston esittelysivulta löytyy seuraava lainaus:
Pohjoismaiden kielellinen yhteys on tärkeä pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden symboli, etenkin liikuttaessa Pohjolan ulkopuolella.
Kuten yllä mainitsin, oppilaat eivät välttämättä opi ruotsia. Mutta he väistämättä altistuvat sille, ja sosiaalipsykologiassa tunnetaan ilmiö1 nimeltä "pelkkä altistusvaikutus": ihmiset, jotka tutustuvat johonkin aiheeseen, alkavat pitää siitä enemmän. Tämän mukaan ruotsin lukeminen tekee siitä tutumpaa, ja sen myötä ihmiset alkavat suhtautua myönteisemmin muihin asioihin, joihin se liittyy - kuten esimerkiksi pohjoismaiseen yhteistyöhön tai puolustusliittoon Ruotsin kanssa.
Kun kaikki langat vedetään yhteen, löytyy se argumentti, jota kukaan ei tunnu sanovan ääneen: Pakkoruotsin avulla ylläpidetään pohjoismaista identiteettiä Suomessa. Samalla vahvistetaan maailmanpolitiikassa kuvaa, että Suomi on yksi Pohjoismaista, eikä näin ollen Venäjän etupiiriä.
Tämä ei enää olekaan ihan heppoinen perustelu. Näin ollen jos kannatat pakkoruotsista luopumista, olisi sinun vielä vastattava tähänkin: miten Suomessa edelleen pidettäisiin pohjoismaista identiteettiä yllä, mikäli se ei tapahtuisi ruotsin opiskelun kautta?
1Jos kuvittelit, että kerrankin pääsisin koko blogitekstin loppuun ilman yhtään viittausta sosiaalipsykologiseen "efektiin", "ilmiöön" tai "vinoumaan" niin, no, saatoit kärsiä yli-itsevarmuusvinoumasta tai mahdollisesti teit pelurin virhepäätelmän.
"Pakkoruotsin avulla ylläpidetään pohjoismaista identiteettiä Suomessa."
VastaaPoista-Täysin oikea analyysi, mutta mikä on pohjoismainen identiteetti vuonna 2015 esim. euro- ja EU-maa Suomessa; se ei ole enää sitä mitä se oli esim. 20 vuotta sitten,
valitettavasti.
Tässä uudessa maailmassa johon nyt kuulemme ja johon olemme itse tunkeneet mukaan, on ruotsin kieli todella marginaalisessa asemassa. Ei kansallisen pakon vaatima ennakkoehto.
-Mainitsit fiksusti ja suoraan että pakollinen ruotsi on kielipolitiikkaa, sitä itseään, sen syvimmässä merkityksessä. Mutta juuripa siksi demokraattisessa maassa tehdään demokraattisia päätöksiä. Ja ennemmin tai myöhemmin muutos tulee olemaan pakkoruotsin poistuminen. Itse kannatan ruotsin opiskelua, mutta kannatan myös sitä, että jos pysyvästi kansan enemmistö haluaa muutosta asiaan, se tulkoon. Tiedämme aivan hyvin ettei ruotsinkielisten oikeus saada palveluja tosiasialliseti katoa niin mihinkään.
-Venäjä-kortti sitten? Identifoituminen länteen ruotsinkin kielellä? Enpä tiedä. Me olemme leimanneet nyt itsemme niin voimakkasti länteen, länsiliittoihin, länsiarvoihin jne. että en lähtisi Vaalimaalle tai Vainikkalaan mitään kielimuureja pystyttämään. Helsingin suurin maahanmuuttajaryhmä on ja tulee olemaan venäjänkieliset. Signaalia että teidän kielenne ei kuulu meidän pohjoismaiseen hyvä veli-kerhoon en haluaisi antaa.
Eli: vapaa kielivalinta resurssien puitteissa, vapaasti valittava ruotsi (hyvä valinta aina!) samoin kuin englanti, venäjä, ranska, italia, saksa....
t. vihreä varavaltuutettu
No, jopas oli hyvä kirjoitus. Kiitos.
VastaaPoistaTuntuu tyhmältä, kun ei osaa jatkaa keskustelua tästä mihinkään suuntaan.
Pakkoruotsin puolustajat ovat marssittaneet mediassa esiin todellisia nationalisteja: John Crispinsson, Dick Harrison ja Herman Lindqvist sekä Arne Rubensson. Keskustelin tästä pakon "historia-Norden"-perustelusta eräässä ruotsalaisessa poliittisessa blogissa. Blogisti kuvasi näiden toimijoiden ongelmaa näin: "Syy miksi he ovat niin kiihtyneitä ruotsin kielen asemasta Suomessa on se, että he tuijottavat itse sokeasti historiaan. Heidän nationalistiset tunteenpurkauksensa ovat parhaassa tapauksessa merkki siitä, että he ovat fossiileja, pahimmassa tapauksessa tällainen voi ravita äärioikeistolaista nationalismia."
VastaaPoistaEsimerkiksi John Chrispinsson, jota lainattiin HBL:ssä, on ilmeisen tietoinen tästä kritiikistä, koska hän haastattelussaan jakoi nationalismin "pahaan" ja "hyvään". Hän kertoi, että meillä olisi paljon opittavaa 1800-luvun nationalistisista ajatuksista. Silloin kuulemma monet kulttuuripersoonat katsoivat, että silloinen nationalismi oli hyvää. Crispinsson haluaa nähdä kaikkien pohjoismaiden asukkaiden tuntevan olonsa kotoiseksi kaikkialla Nordenissa. Hän uskoo, että tähän tarvitaan yhteinen skandinaavinen kieli, jota ilman hänestä meiltä katoaa suuri osa yhtenäisyydentunnetta. Mutta eivät ruotsalaiset yleisesti ajattele näin, heille tuo on nationalismia ja vielä irrationaalista. Näin vastaa ruotsalainen poliittisen blogin kirjoittaja: "Tuo on äärimmäinen näkemys. En ole koskaan kuullut kenenkään esittävän, että kaikkien tulisi puhua ruotsia, jotta tuntisimme "yhtenäisyyttä". Miten Crispinsson kuvittelee, että jo nyt ilmeiset ristiriidat vähenisivät (ja muuttuisivat yhtenäisyydeksi) kun pakkoa lisätään? Hänen täytyy olla täysin epärealistinen unelmoija. Eikä Suomi tarkasti ottaen edes kuulu Skandinaviaan. Crispinssonista vaikuttaa tulleen lite snurrig."
Tämä ero on Suomen ja Ruotsin välillä. Olemme molemmat näennäisesti pohjoismaisia demokratioita, mutta Ruotsissa ihanteet on tuotu käytäntöön, meillä ei - meillä rakennetaan outoa kaksikielisyysnationalismia unohtaen, ettei mikään todellisuudelle vieras toimi. Meillä ei esimerkiksi ymmärretä, mikä haaste on siinä, että pääkaupunkiseudun kouluissa on pian 20% maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Tarvitsemme ehdottomasti monikielisyysstrategiaa, jossa näiden nuorten omien äidinkielten opettaminen nostetaan yhdeksi koulutuksemme kärkihankkeeksi.
Ruotsista voimme hyvin ottaa mallia, siellä tunnistetaan ummehtunut nationalismi ja kritisoidaan sellaista avoimesti, siellä rakennetaan monikulttuurisuutta myös kieltenopetuksessa (englannin lisäksi toista vierasta kieltä ei opiskella, jos on tarvetta lujittaa koulukieltä, kotikieltä tai englantia).
Pohjoismaisuutta on inhimillinen ja suvaitseva asenne, jossa kartetaan epärealistisia vaatimuksia. Niin pohjoismaisuus kuin suomalaisuuskin ovat mosaiikkeja, jotka jokainen rakentaa omalta kohdaltaan.
Venäjä-kortti pakkoruotsin takeena on hämäystä. Tosiasiassa pakkoruotsi nimenomaan säilyttää vanhan eliitin asemaa - ja siihen pyrkivien nuorten naisten asemaa.
Gallupeissa näkee, että miehet ovat jo hylänneet pakkoruotsin. Muutama palaa sitä puolustamaan opiskellessaan naisvaltaisella akateemisella alalla. Tekniikan miehet eivät pakkoruotsia hymistele.
Meillä, jotka toimimme kasvatuksen ja koulutuksen alalla, on tässä sokea piste. Koska olemme yleensä itse kielilahjakkaita ja samoin lapsemme, kuvittelemme, että pakkoruotsi on loppujen lopuksi aika pikkujuttu. Mutta todellisuudessa merkittävällä osalla pojista on todellisia ongelmia ruotsin suorituksessa ja osa erityisesti pojista jää vaille yo-tutkintoa tai amk-tutkintoa tai yliopistotutkinota pakkoruotsin vuoksi. Tietysti kyseessä ovat ne nuoret, joilla on ongelmia kielen kanssa ylipäätään, mutta vain ruotsi nostaa heille tien pystyyn.
Tämä on tragedia. Maailman ainoa suomenkielinen maa hylkää ne nuoret, jotka eivät pysty omaksumaan pientä vähemmistökieltä, jolla ei ole heidän arjessaan minkäänlaista merkitystä.
Edellisen anon kommentti monille pojille ylitsepääsemättömäksi esteeksi nousseesta pakkoruotsista on hyvä, realistinen ja herättävä.
VastaaPoistaHaluammeko todellakin maksaa tuon hinnan maailman turvatuimman ja suomalaiseen kieleen täysin integroituneen suomalais(!)vähemmistön, eli ruotsinkielisten, kielen opettelemisesta valtakunnallisesti ja ilman poikkeuksia?
Minä en ainakaan haluaisi vaatia tuota kaikilta, varsinkaan kun kenenkään opiskelut, oikeudet tai tulevaisuus ei ole ko. kielen osaamisesta riippuvainen. Kysymyksessä taitaa olla periaate jota toteutetaan periaatteen vuoksi. Mielestäni kuitenkin on hyvä oppia vähintään kaksi vierasta kieltä. Mutta en keksi enää mitään todellista syytä miksi molemmat niistä eivät voisi olla vapaaehtoisia. Mikään ei estä peruskoulun jälkeen opettelemasta ruotsia, jos tulee katumapäälle.
t. v.v.v
Anonyymin esittämä huoli on ihan todellinen, mutta miten tilanne paranisi, jos joka tapauksessa nämä huonosti kielissä pärjäävät oppilaat joutuisivat joka tapauksessa oppimaan kaksi vierasta kieltä? Jos ruotsi muodostuu esteeksi koulunkäynnille, miksei jokin toinenkin kieli muodostuisi?
PoistaRuotsissa toimitaan näin: kaikilla on englanti ja joko toinen vieras kieli (useimmiten sa/ra/es) tai oppilas, jolla on ongelmia kielissä, lukee lisää koulukieltä/kotikieltä/englantia. Näin tavoitteena on oppilaalle hänen kohdallaan parhain mahdollinen kielitaito eikä kieliä käytetä oppilaiden karsimiseen ainakaan tässä vaiheessa.
PoistaMeillä kaikkien koulupolkujen päässä häämöttävä pakkovirkaruotsi tekee ruotsista ehdottoman, sen kohdalla ei voi käyttää samaa harkintaa kuin voisi käyttää muiden kielten kohdalla. Mutta kun pakko katoaa kaikilta tasoilta, harkinta palaa.
Virkaruotsi ei sinänsä ole mikään peruste pakolliselle ruotsin opiskelulle, kuten tekstissä mainitsin; virkakokeessa vaaditun kielitaidon voisi opiskella muutenkin. Soininvaara ehdotti, että ruotsi olisi edelleen pakollista lukiossa, mikä voisi olla ihan toimiva kompromissi: veikkaisin, että ylivoimainen enemmistö virkamiehistä on käynyt lukion.
PoistaAiempi pohdintasi kielestä ja nationalismista oli muuten todella kiinnostavaa. Ruotsi ylipäänsä vaikuttaa maalta, jolla on hankala suhde nationalismiin: toisaalta ruotsalaiset vaikuttavat hyvin ylpeiltä maastaan, mutta toisaalta heillä on selvästi suuri pelko yltiönationalismia kohtaan. Voi olla, että Ruotsin suurvaltahistoria vaikuttaa osaltaan asiaan.
Keskustelussa on hyvä muistaa, miten pakkoruotsi syntyi ajankohtana, jolloin jo tajuttiin, että englannin tulisi olla kaikille pakollinen kieli - ja tähän muissa pohjoismaissa päädyttiinkin.
VastaaPoistaTässä ruotsinopetuksen varhaisvaiheista Magman omasta historiaversiosta: Oppikoulu tuli Suomeen vasta 1870-luvulla ja se jaettiin ruotsin- ja suomenkieliseen puoleen. Koska ruotsi oli pääasiallinen kieli koulutuksessa ja yhteiskunnassa, oli ruotsi otettava pakolliseksi oppiaineeksi suomenkielisiin kouluihin, koska muuten siellä opiskelevat eivät olisi tätä yhteiskunnassa tärkeää kieltä oppineet. --- 1920- ja 1930-luvuilla tehtiin esityksiä puolueohjelmissa ja jopa eduskunnassa ruotsin opetuksen poistamisesta tai sen tekemisestä vapaaehtoiseksi suomenkielisissä oppikouluissa, muttei näistä hankkeista tullut mitään. --- Oittisen komiteassa 1956-1959 pohdittiin erilaisia kielivaihtoehtoja keskikoulua ajatellen (luokat 5.-9. nykyperuskoulussa). Tuloksena oli kompromissi, jossa kielilinjalla oli kaksi vierasta kieltä ja muuten joko yksi tai ei yhtään (ilmeisesti tässä tarkoitettiin ns. kansalaiskoulua). Jo silloisen kouluhallituksen suomenkielisen oppikouluosaston päällikkö Niilo Kallio (alkujaan matematiikan opettaja) esitti varauksessaan, että ruotsin ei enää tarvitsisi olla oppiaineena kaikissa keskikouluissa, sillä sen merkitys oli vähentynyt maailmankieliin verrattuna ja ruotsinkieliset osasivat varsin hyvin suomea. Samaan aikaan ruotsinkielisen osaston päällikkö Gösta Cavonius ymmärsi, että mahdollisuus ottaa vain englanti, heikentäisi ruotsin kielen asemaa maassa. Hän esitti oman varauksensa (1959), missä hän katsoo, että ruotsi maan toisena kansalliskielenä tulisi nostaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi suomenkielisissä kouluissa. Perusteena on ruotsin kielen tarve sekä kotimaassa että pohjoismaisessa yhteistyössä.
Piri on väitöskirjassaan Suomen kieliohjelmapolitiikka (2001, JY s. 52) kertonut muita lähteitä lainaten siitä, miten pakkoruotsi syntyi 60-luvulla: ”--- koulunuudistus toi esiin --- painostusryhmiä. --- kielikiistan takana oli Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) --- kiistaa käytiin kiivaimmin eduskunnassa ja tiedotusvälineissä. Painavimmat ryhmät olivat eräät elinkeinoelämän keskusjärjestöt Keskuskauppakamarin johdolla. --- alkuperäisten ideoiden mukainen peruskoulu jäi toteutumatta --- [ohitettiin] kouluviranomaisten, opettajajärjestöjen ja koulunuudistustoimikunnan enemmistön näkemys siitä, että vain englannin kieli olisi pakollinen kieli. --- Eduskunnan äänestystulos 165-11 toisen kotimaisen kielen pakollisuuden puolesta --- Virolainen [:] "--- Paasikivi katsoi, että Suomen suomenkielisen väestön edustajien on kyettävä pitämään yhteyttä Pohjoismaihin ruotsin kielellä ilman tulkkia. Kekkonen omaksui saman näkökannan ja hänen kanssaan neuvoteltuani ---"
Toisaalta netistä löytyy Opetusneuvos Joutsimäen kuvaamaksi nimetty tapahtumakulku: "Demarit saivat vaalivoiton 1966 ja syntyi Paasion (sd) hallitus, opetusministeriksi R.H. Oittinen, fil.tri (sd), jolle peruskoulu oli silmäterä. Oittinen kysyi asiantuntijoillta, mitä kieliä tai kieli tulevaan peruskoululakiin. Hänelle vastattiin: englanti. Oittinen jatkoi suunnittelua niiltä pohjilta ja vei asian jopa eduskunnan sivistysvaliokunnan käsittelyyn. 1968 Presidentinvaaleja käytettiin perusteena hallituksen vaihdolle, vaikkei pressa vaihtunutkaan. Hallituksen pääministeriksi tuli Mauno Koivisto (sd), opetusministeriksi Johannes Virolainen. Virolainen houkutteli RKP:n hallitukseen vasemmistoa tasapainottavaksi tekijäksi. RKP:n ehtona oli pakkoruotsi peruskoululakiin. Kaikella R.H. Oittisen siihen asti näkemällä vaivannäölle ja sivistysvaliokuntaan asti ehtineelle esityölle ei pantu arvoa."
Pakkoruotsi on vanhaa jatkumoa, jossa keskeinen teema on "ruotsin asema ei saa heikentyä". Tähän ympärille on melkoisella resurssoinnilla, lobbauksella ja verkostoinnilla kyhätty muka-argumentteja, jotka karkeimmillaan väittävät, että pakkoruotsi on suomenkielisten ja uussuomalaisten etu, koska virat, koska kulttuuri, koska pohjoismaisuus,,,
Kiitos seikkaperäisestä katsauksesta!
PoistaVirolaisen lainaus Paasikiven kannasta tuntuisi mielestäni tukevan omaa hypoteesiani: ruotsin kieli nähdään linkkinä länteen.
"Paasikivi katsoi, että Suomen suomenkielisen väestön edustajien on kyettävä pitämään yhteyttä Pohjoismaihin ruotsin kielellä ilman tulkkia."
PoistaNyt ollaan jo kauan pystytty pitämään yhteyttä pohjoismaihin ilman tulkkia - nimittäin englanniksi.
Pakkoruotsissa oleellista on se, että se esimerkiksi sallii ruotsinkielsiten koulutusten alemmat pääsyrajat ja suomenkielisten koulujen kävijöiden kovemman kilpailuttamisen. Parin vuoden takaa löytyy tilannetta hyvin kuvaava episodi:
3.10.2011 HS
Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd) väläyttää mahdollisuutta, että ministeriö voisi puuttua yliopistojen opiskelijavalintoihin tulosneuvottelujen kautta. Ylen mukaan ruotsinkieliset nuoret pääsevät kiintiöiden kautta helpommin sisään yliopistoihin kuin suomenkieliset. Ilmiö on havaittu ainakin Helsingin yliopiston lääketieteellisessä ja oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
- "Kaikilla on oltava tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä yliopistoon, eikä millään kansalaisryhmillä voi olla mitään etuoikeuksia. Kyllä näihin opetusministeriö voi vaikuttaa, kun käydään tulosneuvotteluja yliopistojen kanssa", Gustafsson kommentoi ruotsinkielisten kiintiöitä Ylelle. Yliopistojen on täytettävä vuosittain tietyt tulosvaatimukset, jos ne mielivät saada budjettirahoitusta.
Ylen saamien tietojen mukaan opetusministeriö olisi lisäämässä ruotsinkielisten juristien, lääkärien ja opettajien koulutusta. Tavoitteena on turvata ruotsinkieliset palvelut tulevaisuudessa.
Ja seuraavana päivänä: 4.10.2011 HS
Eilen Gusftafsson sanoi Yleisradiolle, että opetusministeriö saattaa puuttua ruotsinkielisiin opiskelupaikkoihin. Tänään opetusministeriö lähetti tiedotteen, jonka mukaan ruotsin asemaa koulutuksessa ei olla heikentämässä.
- "Olen korostanut, että kaikilla on oltava tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä yliopistoon, eikä eri ryhmillä voi olla etuoikeuksia. Ruotsinkielisen koulutuksen kiintiöillä ja helpotuksilla turvataan kuitenkin ruotsinkielisten palveluita ja kaksikielisyyttä. Yliopistojen koulutuspaikat ovat koko väestön käytettävissä. Mahdolliset kiintiöt koskevat ainoastaan opinnoissa käytettävää kieltä, eivät opiskelijan äidinkieltä. Se ei ole suomenkielisten syrjintää, eikä asiaan ole tarvetta puuttua", Gustafsson sanoo ministeriön välittämässä tiedotteessa.
---
Pakkoruotsin ansiosta siis kuka vain voi ruotsinsa lukemalla siirtyä opiskelemaan ruotsiksi eikä mitään tasa-arvo-ongelmaa voi olla siinä, että ruotsiksi pääsee etenemään alemmin pisterajoin tai pätevyyksin. - Vaan entä jos pakko poistuisi?
Sama pakkoruotsin pönkittämä näennäistasa-arvo toimii virkojen kohtuuttomien ja ajastaan jälkeen jääneiden kielitaitovaatimusten suhteen.
Sama tilanne ruotsinkielisen median resurssoinnilla ja osuudella.
Nähdäksen pakkoruotsissa ei ole kyse pohjoismaisen pakkoidentiteetin takaamisesta, vaikka Norden on korkealla liturgialistalla.
VastaaPoistaMiksi meille syntyi heti peruskoulun pakkoruotsin vanavedessä pakkovirkaruotsi. MISSÄÄN MAAILMASSA EI OLE VASTAAVAA KAIKILLE AKATEEMISILLE PAKOLLISTA PIENTÄ VÄHEMMISTÖKIELTÄ MUKA TASA-ARVON TAKEENA! Miksi meillä? Ja miksi sitä puolustetaan ikään kuin kysymys olisi itsestäänselvyydestä kaksikielisissä maissa?
Olen yrittänyt selvittää pakkovirkaruotsin syntyä, mutta se on vaikeaa. Tuolta ajalta mietinnöt ovat jossakin lukkojen takana.
Löytyvissä lähteissä kuvataan 60-luvun muutosta, kun opetusministeriöt suunnittelijat ottivat vallan: 1960-luvulla "Suomeen alkoi --- muodostua päätoimisten suunnittelijoiden ammattkunta. --- Opetusministeriön organisaation uudistus vuonna 1966, minkä myötä sen henkilökunta kaksinkertaistui --- samalla kun kaikki korkeakouluasiat 1970-luvun alkuun mennessä keskitettiin sen alaisuuteen. --- aikakaudelle leimaa-antavaa oli vahva hallinto- ja suunnitteluoptimismi. Uskottin, että julkishallinto pystyy ratkaisemaan yhteiskunnallisen murroksen suuret haasteet tekemällä järjestelmätason uudistuksia, joissa aluksi suunnitellaan kokonaisvaltainen ratkaisu, sitten päätetään rationaalisesti toimenpiteistä ja lopulta hallinnoidaan ne yleiskirjeiden, sitovien soveltamisohjeiden ja määräysten sekä korvamerkittyjen budjettien muodossa."
Seuraavina vuosikymmeninä siis opetusviraston (poliittisesti sitoutuneet?) virkamiehet ohjailijavat koulutus- ja kielipolitiikkaa. Ministeri Jaakko Numminen itse kertoi 2009 seminaariavauksessa osallistumisestaan 70- ja 80-luvun kielipoliittiseen komitean toimintaa: "Työvuosinani opetusministeriössä minulla oli tilaisuus johtaa kolme kielipoliittista komiteaa --- Työskentelyn taustana oli huoli suomalaisten kielivalintojen yksipuolistumisesta, mikä jo tuolloin oli havaittavissa. --- Tärkein --- kieliohjelmakomitea [1974 – 1978]. --- Komitea esitti, että maan koko suomenkielisen ja ruotsinkielisen työikäisen aikuisväestön – sen suuruus arvioitiin 2,5 miljoonaksi – tulisi vastaisuudessa osata toista kotimaista kieltä, siis suomea ja ruotsia, sekä jotakin vierasta kieltä --- Lähdettiin siitä, että niiden henkilöiden, joiden parhaiten osaama vieras kieli on muu kuin englanti, tulisi taitaa englannin kieltä ainakin välttävästi."
Nähdäkseni tässä raapaisussakin on läsnä tietoisuus siitä, että on ollut erikseen "virallinen totuus", jota poliittiset lobbarit ja virkamiehet ovat toistelleet - ja toisaalla suomenkielisten ja uussuomalaisten moninaiset kielitarpeet, joihin ei ole kiinnitetty mitään huomiota.
Ruotsalaiset puhuvat ruotsia, norjalaiset norjaa, tanskalaiset tanskaa ja islantilaiset puhuvat islantia. Suomalaisten pitää kuitenkin jostain syystä puhua nimenomaan ruotsia, jotta "kuuluisimme" pohjoismaihin. Makes sense.
VastaaPoistaOlen kuitenkin itse elävä todiste siitä, että aiheeseen tutustuminen ei ole saanut minua pitämään siitä enemmän. Voitaisiin pikemminkin puhua "alistusvaikutuksesta", sillä pakkoruotsi on saanut minut inhoamaan ruotsinkielisiä ihmisiä ja luonut melkoisen läjän ennakkoluuloa sekä rasismia. Kokemukseni mukaan varsinkin monet suomalaiset miehet suhtautuvat ruotsalaisiin myös varsin kielteisesti ja syy löytyy ... pakkoruotsista.
Tekstin lopussa mainittu "ääneen sanomaton" -argumentti löytyy muuten tuolta Sampo Terhon listasta.
Altistusvaikutusta tutkittaessa on todella havaittu, että mikäli asenteet jotain ryhmää tai aihetta kohtaan ovat lähtökohtaisesti negatiiviset, niin altistus vain pahentaa noita negatiivisia asenteita.
PoistaMutta väittäisin, ettei useimmilla suomalaisilla ole negatiivinen asenne Ruotsia kohtaan, vaan ennemminkin suomenruotsalaisia. Täten pakkoruotsin altistusvaikutus saisi tyypillisen suomalaisen suhtautumaan suomenruotsalaisiin negatiivisemmin mutta muihin pohjoismaalaisiin positiivisemmin. Tämä tuntuu vastaavan todellisuutta, mutta tässä "lähteenäni" on vain omaan arvioni, ei mikään tutkimus.
Terhon listalla mainitaan "pohjoismainen identiteetti", mutta siitä puuttuu kokonaan poliittinen aspekti, mikä oli nimenomaan se ääneen sanomaton osa: pohjoismaista identiteettiä ylläpidetään, jotta Suomea ei laskettaisi osaksi itäblokkia / Venäjän etupiiriä.
"pohjoismaista identiteettiä ylläpidetään, jotta Suomea ei laskettaisi osaksi itäblokkia / Venäjän etupiiriä."
PoistaEihän maailma edes tiedä pakkoruotsistamme. Kuka siellä siis meitä luokittelisi pakkoruotsin perusteella?
Emmekä me ole ennen pakkoruotsiakaan kokeneet omaavamme slaavilaista identiteettiä.
Se identiteetti, joka tarvitsee ruotsia, on skandinaavinen identiteetti. Emme ole skandinaaveja emmekä slaavilaisia. Miksi todellisuutta vastaavan identiteettimosaiikin (jokaisella omat ilmansuuntansa, jotka kokee läheisimmiksi, Euroopassa kuitenkin ollaan) hyväksyminen, olisi pahasta?
Kauanko tätä kansalta pimitettyä mutta "sivistyneiden" hiljaisesti hyväksymää identiteettipesua pakkoruotsilla täytyy jatkaa?
Pakkoruotsikeskustelun ongelma on se, että kun pakkoa puoltavien nolot argumentit yksi toisensa jälkeen on ammuttu alas, erityisesti akateemiset ihmiset on saatu uskottelemaan itselleen, että jossakin on kuitenkin se rationaalinen ja hyveellinen peruste, jota vaan ei rahvaan kuullen pysty muotoilemaan joko poliittisista syistä tai koska peruste tarvitsee tietynlaisen "sivistyksen", jotta sen herkkää sisintä pystyisi ymmärtämään.
VastaaPoistaTämä on karmea asenne, jos kuvittelee olevansa valistuksen ja demokratian perillinen. Se saa myös tukkimaan korvat pakon kriitikkojen puheilta, sillä mitä merkitystä sellaisella kritiikillä on, jonka esittäjä ei tunne eikä taustansa tai asenteesta vuoksi edes kykene tavoittamaan asioiden syvintä olemusta.
Pakkoruotsissa kiteytyy eliitin kyky valehdella itselleen, olla muka kansan puolella, mutta tietoisena siitä, ettei kansa ole "kypsää",...
Soininvaara lupaa äänestää pakkoruotsin vapauttamisen puolesta:
VastaaPoistahttp://www.soininvaara.fi/2015/03/06/puheeni-pakkoruotsista-jota-en-onnistunut-pitamaan/
Kiitos linkistä, Soininvaaran puheenvuoro on ehdottomasti lukemisen arvoinen kaikille tästä aiheesta kiinnostuneille.
PoistaMuutkin ovat yrittäneet hahmotella syitä pakkoruotsiin. Tässä kysymys ja vastaus Soininvaaran blogista:
Poista- Onko, Osmo, ajatuksia, mikä ohittaa sun ja muiden skarppien vastustajien järkevän argumentoinnin? Itse on tullut tällaisia mieleen:
- konservatiivisuus eli muutoksen vastustaminen
- impivaaralaisuus eli kansainvälistymisen pelko
- “mitä muut meistä ajattelee”, etenkin ruotsalaiset ja muut skandinaavit
- suomenruotsalainen raha ja pelko sen isänmaallisuuden heikkenemisestä
Osmo Soininvaara kirjoitti 6.3.2015 kello 20:54
Olet oikeassa.
Tuo Soininvaaran vastaus oli toiseen kysymykseen, vaikka olikin päätynyt tuon kommentin alle. Hyviä arvioita silti nuokin.
PoistaMiksi meillä on mahdotonta saada vapautusta ruotsista, edes diagnoosin omaaville oppilaille tai maahanmuuttajille, vaikka monessa peruskoulussa neljännes erityisopetuksesta joudutaan budjetoimaan ruotsiin?
VastaaPoistaNo siksi, ettei pakko kestäisi sitä, että osa ikäluokasta vapautetaan ja he pääsisivät etenemään ilman haitaksi koettua ruotsia.
Ruotsin on oltava nimenomaan karsiva, jotta sille saataisiin tukea niiltä oppilailta ja kodeilta, jotka pysyvät hyödyttömänkin kielen omaksumaan ja sitä ylläpitämään opintojen ajan.
Sitten väitetään, että pakkoruotsi on tasa-arvoa, vaikka sillä on nimenomaan karsittu oppilaita jatko-opinnoista, suosituimmilta linjoilta jne.
Lehdissä on ollut juttuja siitä, miten poliisi ei enää pääse virkaan ilman hyväksyttyä virkamiesruotsia vaikka työssään hän tarvitsee lähinnä venäjää. Sairaanhoitajien sisäänpääsykokeessa on ruotsinosio, vaikka tarvittaisiin monikulttuurista hoitohenkilökuntaa.
Ei ruotsista ole mahdoton saada vapautusta: minullakin on ollut useita maahanmuuttajataustaisia oppilaita, jotka ovat saaneet vapautuksen ruotsista voidakseen keskittyä suomen opiskeluun.
PoistaNäytät olevan pääkaupunkiseudulla töissä. Vastauksesi on mielenkiintoinen siksi, että pääkaupaunkiseudulla vapautusten saaminen ruotsista on ollut lähes mahdototonta. Jollei oppilas ole täysin mukautettu (esim. lukee seiskalla viitosen kirjoja) vapautusta ruotsiin ei ole saatu. Suoraan valmistavalta heikolla suomella ja ilman englantia seiskalle tuleville ei ole vapautusta heltinyt. Pahimmillaan kasille tullut on joutunut opiskelemaan ruotsin kiinni erityisopettajan kanssa. Mitä taikoja te olette käyttäneet opetusvirastoon, että vapautus on irronnut?
PoistaOLEN PALJASTANUT JO LIIKAA.
Poista(Vakavasti puhuen en tiedä yhtään; mahdollisesta voodoosta ovat vastanneet jotkut ihan muut henkilöt kuin minä).
Peruskoulun erityisopetuksesta menee todella iso osa ruotsiin. Jos vähemmän kielilahjakas poika (kiitettävät mafyke ja ruotsi 6) menee lukioon, hän istuu samalla kurssilla ruotsissa kympin tyttöjen kanssa, ilman tukiopetusta. Näistä ongelmista ei puhuta ja juuri siksi, että meillä "kaikki oppivat kaiken", kun kyse on ruotsista. Se on opetusalan sisäinen mantra.
PoistaHuomasitko muuten mitä tapahtui kahdelle liikkuvalle tunnille Helsingin kunnallisessa opetussuunnitelmassa. Sen sijaan, että ne olisi käytetty ilmiöpohjaisuuden ja projektiopiskelun tukemiseksi (kuten alkujaan oli ilmassa), ne on nyt siirretty ruotsiin. Kyllä - paikallisesti siis ruotsinopintojen tuntimäärä kasvoi kolmannekselle (kuudesta kahdeksaan). Taustalla on tietysti RKP:n vaatima pakkoruotsin varhaistus kuutoselle, mikä vaikeuttaa kieltenopetusta koko maassa. Mutta aika rohkea veto paikallispoliitikoiltamme painottaa nyt vain ruotsia, jonka vieläpä 75% kansalaisista haluaisi vapaaehtoiseksi. Kaiken lisäksi kyse on monikulttuurisesta kaupungista, jossa koulun ja oppilaiden kielitarpeet ovat aivan jossain muualla kuin ruotsissa.
Miksi meidän pitäisi yrittää olla jotain muuta kuin olemme, hakea lavastettua identifikaatiota pohjoimaiseen kullttuuripiiriin keinotekoisen pakollisen vähemmistökielemme opiskelulla? En ymmärrä Antti sinun pointtiasi tässä asiassa lainkaan...
VastaaPoistaIdentiteettimme on pohjoismainen jos olemme aito pohjoismaa ja/tai meissä on ripaus slaavisuutta, jos sellaista meissä on. Mikään keinotekoinen kulttuuri"meikkaus" ei johda mihinkään eikä tuota mitään.
Mitään suomikuvaa ei ainakaan kannata paljon miettiä. Ulkoministeriöhän sen tutki joitakin vuosia sitten ja sai tulokseksi ettei mitään suomikuvaa ole olemassa, ei edes niitä ennakkoluuloja. Meistä ei pääsääntöisesti ajatella mitään. Ajatelkaapa esim. ovaikkapa maa sloveniakuvaanne. Aika kalpea kuva, vai mitä?
Pakkoruotsi on suoraviivaista k i e l i politiikkaa ja vähemmistön edunvalvontaa. Siitä on kysymys. Sellaisena se onkin ihan ymmärrettävää. Pitää kuitenkin tiedostaa että ruotsinkielisellä vähemmistöllämme ei ole mitään tosiasiallista uhkaa mistään, vaan se on maailman suojatuin ja turvatuin vähemmistö, ja reaalimaailmassa täysin integroitunut suomenkieliseen yhteiskuntaan. Tässä valossa on järjetöntä opiskeluttaa 100 % ikäluokista ko. kieleen samalla kuin kansan ylivoimainen enemmistö toivoo tässä muutosta.
Pakkoruotsi on lisäksi halventava sana ja poliittinen kielipeli. Jokainen tuntemani "pakkoruotsin vastustaja" on tosiasiallisesti vapaasti valittavan ruotsin kielen kannattaja.
Ruotsinkieliseen impivaaralaisuuteen linnoittautunut pakkoruotsin puolustaja tuleekin mieleeni tuosta Antin valitsemasta aloituskuvasta, joka aika selvästi alleviivaa stereotypioita jollaisina kielitarjonnan vapauttamisen puolustajat -pakkoruotsin vastustajat - halutaan nähdä. Poliittista peliä todellakin siis tämä on....pedagoginkin on syytä olla tietoinen omista ambitioistaan, varsinkin tässä asiassa.
Mutta hieno keskustelu, näinhän Suomi kehittyy, dialogin kautta!
t. v.v.v
Ok, lienee aika selventää teesiäni, sillä monet kommentoijat vaikuttavat hämmentyneiltä.
VastaaPoista1) Pakollinen ruotsin opiskelu tekee Ruotsin ja muut Pohjoismaat tutuksi.
2) Tutut asiat tuntuvat turvallisilta ja läheisiltä, joten tämä saa suomalaiset suopeaksi ajatukselle pohjoismaisesta yhteistyöstä.
3) Koska kansa kannattaa pohjoismaista yhteistyötä, siihen myös voidaan panostaa poliittisella tasolla.
4) Tämä poliittinen panostus näkyy monella tasolla ja yksi sen seuraus on, että meillä ylipäänsä on olemassa käsite "Pohjoismaat", ja että Suomi on yksi niistä. Skandinavia olisi tavallaan luontevampi kokonaisuus. "Pohjoismaat" on täysin keinotekoinen blokki; se ei seuraa etnisiä, kielellisiä eikä maantieteellisiä rajoja. Ilman jatkuvaa ylläpitoa sellainen katoaisi. Jos suomalaiset eivät haluaisi panostaa pohjoismaiseen yhteistyöhön, se alkaisi ajan myötä hiipua ja "Skandinavia" saattaisi korvata sen. Silloin Suomi mieltyisi ennemminkin osaksi Baltian maita tai yleistä "Itä-Eurooppaa". Tätä Suomessa ei yleisesti haluta.
V.v.v. mainitsi sloveniakuvamme: väittäisin, että tämä esimerkki puolustaa nimenomaan minun näkemystäni. Meillä nimittäin ON sloveniakuva. Mihin blokkiin Slovenia kuuluu? Useimmat sanoisivat automaattisesti "Balkanin maihin", "ex-Jugoslaviaan" tai "itä-Eurooppaan". Jos Slovenia haluaisi rikkoa nämä mielikuvat, sen pitäisi aloittaa aktiivinen yhteistyö vaikka Itävallan kanssa ja kaikin keinoin vahvistaa itsestään mielikuvaa yhtenä "Itävalta-Unkarin" maista tai jotain.
***
Lasken muuten jonkinlaiseksi onnistumiseksi sen, että suunnilleen puolet artikkelin kommentoijista täällä tai somessa pitävät minua pakollisen ruotsin opiskelun vastustajana ja puolet kannattajana.
Nordismi on ollut kova sana pakkoruotsikeskusteluissa. Nordismista on olemassa ikään kuin kaksi versiota - toinen painottaa pohjoismaista arvomaailmaa (vapautta, tasa-arvoisuutta, hyvinvointiyhteiskunnan luomista), toinen painottaa enemmän skandinaavista yhtenäisyyttä, kielellistä ja historiallista perustaa, suoranaista nationalismia. Monet ovat meilläkin hehkutelleet unelmaa Norden-liitosta Kalmarin unionin tapaan. Sellaisessa Suomen asema olisi taas itäinen maakunta skandinaavisen Nordenin kyljessä.
PoistaToisaalta nordismi-keskusteluun tuo mielenkiintoisen lisän Eestin kiinnostus pohjoismaiseen yhteistyöhön ja Skotlannin itsenäisyyttä ajaneiden voimien kannanotto halusta päästä osalliseksi erityisesti Norjan, Tanskan ja Ruotsin yhteistyöstä (tosin itsenäisyyttä ei tullut).
Toisaalta kaikkinainen nationalismi tuntuu vieraalta eikä suomalaisten mielestäni pitäisi pyrkiä osaksi "blokkia", jossa he ovat elinikäisen kotouttamisen alaisia. On käsittämätöntä, että meillä tämä tavoiteltu Norden-suomalaisuus edellyttäisi jokaiselta suomalaiselta koko koulupolun mittaista ruotsinopiskelua ja oman nordenilaisuuden etsimistä. Sellainen kuulostaa etniseltä häirinnältä ja sorrolta.
Toisaalta tuollainen "pohjoisen ulottuvuuden" rakentaminen hiukan laajemmalle pohjalle voisi olla luonteva tapa tehdä näiden leveysasteiden ja näiden merien valtioiden välisestä yhteistyöstä jotain toimivaa ja ja kaikkia hyödyttävää.
Mutta oleellista ei minusta ole nyt se, onko nordismi hyvä vai paha. Oleellista on minusta se, mitä blogisti kirjoitti: "--- asiaa ajetaan vahvasti, mutta kaikki ääneen sanotut argumentit sen puolesta ovat paperinohuita --- taustalla on joitain parempia syitä, joita ei haluta sanoa ääneen".
Jos tuo on päättäjien asenne, niin meitä suomalaisia pidetään alamittaisina käymään keskustelua todellisista tarpeistamme. Meille voidaan tarjoilla tätä paperinohutta paremman puutteessa. Miksi näin?
"Lasken muuten jonkinlaiseksi onnistumiseksi sen, että suunnilleen puolet artikkelin kommentoijista täällä tai somessa pitävät minua pakollisen ruotsin opiskelun vastustajana ja puolet kannattajana."
VastaaPoistaAntti, ei kai tässä keskustelussa ole ollut kysymys siitä, mitä sinä olet mieltä, vaan aiheesta. Ei tätä aihetta muutenkaan voi lähestyä on-off -näppäimellä. Itse ole suuri ruotsin opiskelun puolustaja ja kannattaja (suurena Ruotsi-kulttuurin fanina) mutta en löydä enää millään riittäviä perusteita 100 %:n pakko-opiskeluttamisesta ruotsin kielessä.
Tuossa nordismi-perustelussasi olet mielestäni mennyt nyt entistä enemmän suohon.
Ajatus keinotekoisesta kultuuripiirin rakentelusta kielipolitiikalla ei kyllä toimi noin 2000-luvulla, aiemmin kyllä toimi, ja se oli jopa välttämätöntä.
Emme ole yhtään sen enempää tai vähempää pohjoismaa opiskelee ikäluokkastamme 100 (pakko valinta) tai 50 ( vapaa valinta ) prosenttia ruotsia. Kyllä siinä on ihan muista asioista kysymys.
Entä venäjän opiskelu? Noilla liittymisperusteilla länteen, venäjän kielen opiskelua tulisi suorastaan välttää ja epäsuosia valtakunnallisesti. Ei kai sentään?
Ei siis jää muita syitä kuin kielelliset ja pedagogiset syyt, poliittiset ja kielivähemmistön edunvalvontaan ( josta tässä on oikeasti kysymys) liittyvät syyt tulee ilman muuta rationaalisesti hylätä.
Ja jos pedagogian kannalta ajattalee, olet itse puolustanut oppilaan motivoitumista myös omista motiiveistaan käsin hyvin ja perustellusti. Tässä suhteessa kielen pakkovalinta ei kuulu kyllä joukkoon. Itse olisin valmis vapauttamaan myös englannin opiskelun. (Toivottavasti ei kukaan nyt narise että "onhan meillä pakkomatikkakin; se on aina yhtä hassu kommentti eikä liity mitenkään kielikeskusteluun...).
Ruotsin kielen asema tulee Suomessa pysymään vahvana, hyvä, senkin jälkeen kun sen opiskeleminen vapautuu, todennäköisesti asema jopa vahvistuu. Ekonomisesti ja poliittisesti hyyvin vahva ruotsinkielisten järjestökenttä pitää siitä ihan varmasti huolen. Koululaitosta ei kuitenkaan tule alistaa tämän ( sinänsä ihan oikean) tavoitteen käsikassaraksi.
t. v.v.v
Englanti ei ole pakollinen, se on vain niin suosittu.
PoistaMutta nythän kunnat, joissa ruotsinkieliset ovat vahvoilla, ovat siirtämässä ruotsin A1-kieleksi, joka alkaa jo ekalta suomenkielisissä kouluissa ja englanti tulee sitten myöhemmin, jos on koulutoimella varaa ja oppilailla voimia. Näin merkitykselliseksi koetaan ruotsi Raaseporissa ja nyt hanke etenee myös Sipoossa ja Porvoossa. Toki suomenkielisten vanhempien enemmistö oli tätä vastaan Raaseporissa, mutta heiltähän kysyttiin vain muodon vuoksi. Kyllä kunnanvaltuusto tietää paremmin ;)
Viime kädessä jokainen, joka haluaa ymmärtää (vaikkei välttämättä hyväksyä) pakkoruotsitustamme, joka on aivan uniikki järjestely maailman kielijärjestelyjen joukossa, joutuu keksimään perustelut sille itse ja sen näkee perustelujen kirjavuudesta.
VastaaPoistaKun perinteiset argumentit on käyty läpi ja heikoiksi havattu, annetaan ymmärtää, että jossakin taustalla lienee hyvätkin perustelut pakkoruotsille, niitä ei vain voi avata rahvaalle, syystä tai toisesta.
Edellisten vaalien aikaan 2011 kokosin poliitikkojen pakkoruotsin perusteluja ja niissä toki pohjoismaisuus on keskeisellä sijalla:
"Ruotsin kielen merkitys pohjoismaisen identiteetin rakennusaineena on keskeinen."
Martti Ahtisaari
"Ruotsalaisen perinnön unohtaminen tuhoaa Suomen kansallisen identiteetin."
Paavo Lipponen
"On luonnollista , että maassamme jossa on kaksi virallista kansalliskieltä, myös jossain vaiheessa tutustutaan toiseen kotimaiseen kieleen ja kulttuuriin. Pohjoismainen ulottovuus on tärkeä Suomelle, ja kielet avaavat ovia. Tarvitsemme enemmän kielitaitoa tulevaisuudessa, ei vähemmän."
Anna-Maja Henriksson
Vaaleja edeltäneenä syksynä Åbo Akademin julkisoikeuden professori Markku Suksi antoi oikeusoppineena harvinaisen avoimen tulkinnan Suomen perustuslaista (SK 34/2010):
”--- eräänlainen sivistyksen velvoite siitä [ruotsin kansalliskieliasemasta] seuraa, mutta ei ainoastaan sen suhteen, että osattaisiin sekä suomea että ruotsia, vaan että ymmärrettäisiin, miten nämä kielet ovat tulleet kansalliskieliksi ja nähtäisiin Suomi pohjoismaisessa kontekstissa.”
Tämä on aika hurja tulkinta perustuslaista, jossa yleensä kuvataan kansalaisten perusoikeudet. Sisältääkö nyt perustuslaintulkintamme tämänkaltaisen kansalaisten historian ja etnisyyden kokemusta ohjaavan ja velvoittavan määritelmän? Mistä muualla maailmasta löytyy vastaavaa?
Heti RKP:n Henrikssonin noustua oikeusministeriksi hän kutsui Suksen "oikeusministeriön" "kieli- ja demokratiayksikön" "kehittämispäälliköksi" - ja näin laadittiin "kansalliskielistrategia", joka on oikeastaan toimintaohjelma tutulle teemalle "ruotsin asema ei saa heikentyä".
Missä on avoin ja julkinen keskustelu näistä tulkinnoista?
Ehkä seuraavaksi kannattaa asettaa jo oleellisista oleellisin kysymys:
VastaaPoistaMinkälaiseen kielikoulutukseen lapsillamme olisi oikeus tänä nopeasti muuttuvana aikana, tässä pohjoisessa maassa, jossa ihmisillä on erilaisia tarpeita, taustoja ja taipumuksia (erityisesti kieltenoppijoina) ja jossa ainakin pääkaupunkiseudulla ollaan siirtymässä monikieliseen ja monikulttuuriseen aikakauteen?
Hyva kirjoitus.Olen itsekin uhmetellyt miten epaallyllisilla argumenteilla perustellaan ruotsin kielen pakollisuutta
VastaaPoistaAivan loistava ja hauskakin analyysi on tämä kirjoitus! Kun äitini oli suomenruotsalaisesta, vaikkakin ympäri Suomea asuneesta perheestä, voin olla jäävi kommentoimaan. Mutta ehkä ollaan kaikki?
VastaaPoistaPohjoismainen kulttuuri-identiteetti on ihan hyvä peruste ruotsin opiskelulle. Kun muita pakollisia aineita ei arvostella likikään näin kiihkeästi, niin se kertookin että juuri identiteetistä on kysymys.
Kielen opiskelu, vaikka sitä ei sitten oppisi puhumaankaan, on ehkä kuitenkin hyödyllistä. Itsellä oli muuten neljät ehdot ruotsissa, mutta puhun sitä nyt parhaiten. Kyllä kai kieltenopiskelu on muuttunut, mutta voisikohan muuttua vielä lisää? Paljon enempi voitaisiin minusta keskustella siitä että miksi suomalainen matkailija puhuu yleensä Ruotsissa englantia.
"Kun muita pakollisia aineita ei arvostella likikään näin kiihkeästi, niin se kertookin että juuri identiteetistä on kysymys."
PoistaNäin ei voi päätellä. On aivan eri asia, tuleeko kouluun pakkopsykologia kuin esimerkiksi pakkosaksa. Reaaliaine, haastavakin, koetaan yleisaineeksi, jossa harjoitellaan tiedon jäsentelyä, käsitteiden määrittelyä, kokonaisuuksien hallintaa, jonkin ongelman hahmottamista ja ratkaisua jne. Kielten merkitys on toinen, tiettyä kieltä opitaan, jotta opittaisiin käyttämään juuri sitä kieltä. Kielen opiskelussa kyse on useimmilla valtavasta ajallisesta sijoituksesta. Koko ajan rakennetaan jo opitulle. Useimmille kielen on oltava mieluinen ja läheinen, jotta jaksaisi nähdä sen ylimääräisen työn, mitä kielen oppiminen vaatii koulun ulkopuolella ja koulun jälkeen.
On erehdys luulla, että hurriviha saa syrjimään nimenomaan ruotsia. Aivan sama vastustus syntyisi pakkosaksaa, pakkoviroa tai pakkosaamea kohtaan, tai pakkoesperantoa. Voitte vain kuvitella, mitä sanottaisiin Ruotsissa pakkosuomesta. Emme ollenkaan vinoilisi heille identiteettiongelmista.
Meillä pakkoruotsiin sijoitetaan tavattoman paljon, se ei ole mikään lomaespanjan pikakurssi. Pakkoruotsi alkaa jatkossa kuudennelta (paitsi joissakin kunnissa jo ekalta) ja jatkuu läpi koulupolun ja jatkuu vielä korkeakoulussa ja yliopistossa. Niiltä, jotka ovat vähiten kielilahjakkaita, ruotsi vaatii paljon enemmän työtä kuin englanti - tämä on totuus, sillä englannin todellinen tarve saa huomaamatta vahvistamaan kieltä kaiken aikaa. (Tämä ei tarkoita, että meidän on luotava leikkimaailmoja, joissa ruotsia joutuu käyttämään kaiken aikaa, kyse täytyy olla todellisesta tarpeesta).
Nyt pitää muistaa, ettei pakkoruotsin kaltaista järjestelyä laajuudessaan ja ehdottomuudessaan ole missään. Mikäli meillä olisikin pakkosaksa, siinä olisi tilaa joustolle ja vapautuksille (kuten muissa maissa), koska kyse ei olisi "kansalliskielestä", jonka osaaminen on muka "yleissivistystä" ja "oikeus" ja "tasa-arvoa uravalinnoissa".
Esimerkiksi Islannissa on pakkotanska, jonka voi korvata norjalla tai ruotsilla, mikäli oppilaalla on siteet näihin maihin. Kyse ei ole palvelutanskasta vaan siitä, että maan väestö on niin pieni (suomenruotsalaisten kokoluokkaa), ettei maassa ole kattavaa ammatti/korkeakoulukoulutusta eri aloille eikä liioin riittäviä asiantuntijaverkostoja eri aloille. Tätä on paikattu pitkään nojaamalla entiseen emämaahan Tanskaan. Nuorista suuri osa viettää jonkin aikaa opiskelujen merkeissä Tanskassa (tai Norjassa/Ruotsissa). Vaikka englanti on islantilaisillekin se vahvin vieras kieli, opiskelu Briteissä tai USA:ssa tulee paljon kalliimmaksi, siksi pakkotanska vielä elää. MUTTA iso osa oppilaista ja vanhemmista jo kritisoi sitä.
Puhuttaessa pakkoruotsissa puhutaan myös kieltenopettajien asemasta. Nimittäin pakkoruotsi on vääristänyt kieltenopetuksen tarjonnan ja samalla opettajien koulutuksen. Lähes kaikki kieltenopettajamme ovat myös ruotsinopettajia. On aivan mahdotonta saada kieltenopettajia pohtimaan avoimesti pakkoruotsin aiheuttamia ongelmia, koska se koetaan kuitenkin vahvimmaksi takeeksi omalle opetustuntimäärälle. Kukaan ei sano ääneen, ettei mitään pakkovirkaruotsin kaltaista ole missään, koska pakkovirkaruotsi työllistää korkeakoulujen kieltenopettajista niin huomattavan osan.
"Paljon enempi voitaisiin minusta keskustella siitä että miksi suomalainen matkailija puhuu yleensä Ruotsissa englantia", sanoit Rauno.
VastaaPoistaKoska hänellä on siihen täysi oikeus ja ehkä monta hyvää syytä. Minä puhun englantia myös Venäjällä enkä venäjää, vaikka ko. kielen opiskeluun Suomessa on hyvät mahdollisuudet.
Puhun Ruotsissa ruotsia siellä, missä on vain ruotsinkielisiä - mutta suurin osa matkoistani Ruotsiin on seminaarimatkoja tai työmatkoja, jolloin lähellä on muita eurooppalaisia ja kaikki puhuvat englantia.
PoistaEnglanti on niin vaivaton ja ketään syrjimätön kieli, ettei sen käyttöä kannata kauhistella. Kielen valinta on yleensäkin helppo: kaikki puhuvat vahvinta yhteistä kieltä, jolla on molemmin puolin paras ilmaisuvoima. Nuoriso puhuu vaivatta englantia keskenään pohjoismaissa, jopa skandinaavit keskenään.
On kuulemma todella niin, että skandinaavinen nuoriso pohjoismaissa puhuu keskenään englantia eikä se ole mikään ongelma eikä identiteettikysymys. Tekniikan, tutkimuksen ja talouden alueella on samoin, englanti on pohjoismaista kanssakäymistä yhdistävä kieli.
VastaaPoistaRuotsia käytetään enää lähinnä hallinnon välisessä yhteistyössä. Jos ruotsi ei yhdistä enää ruotsalaisia, tanskalaisia ja norjalaisia toisiinsa, niin miten se sitten yhdistäisi meidät suomalaiset oikeisiin skandinaaveihin?
Kyllä meidän pitää nyt ottaa hattu (tai pipo) kauniisti käteemme: me suomalaiset olemme suomalaisia ja me suomalaiset tulemme sellaisinamme, karvoinemme ja suomen kielinemme ja lievine itävaikutteinemme t ä y s i n hyväksytyksi Pohjoismaissa ja Lännessä. Siltä se näyttää. No hätä, no panic! Ei tämä maa pakkoruotsin vaihtumiseen vapaaksi ruotsin kieleksi kaadu.
t. v.v.v.
Laitetaan vielä keskustelun jatkeeksi linkki Markku Niemivirran vaalikoneanalyysiin: http://blogs.helsinki.fi/niemivir/?p=257
VastaaPoistaOli yksittäisen ihmisen mielipide mikä hyvänsä, pakkoruotsin vastustamisen latautuminen Impivaaralaisuus-faktoriin kertoo, mikä oli tilanne vaalikoneaineistossa. Vaikka vastustus siis periaatteessa voisikin johtua liberaaliudesta, aineistossa vastustajat kuitenkin enimmäkseen edustivat päinvastaista. Mielenkiintoista!
Nimike "Impivaaralaisuus" ei oikeastaan sovi tälle joukolle, vaan tässä on kohtina globalisaation etujen kriittinen tarkastelu liitetty pakkoruotsiin, joka taas ei liity edellisiin mutta liittyy kriittiseen ajatteluun ja valtapopulismin kyseenalaistamiseen.
PoistaTässä siis kohdat, joissa voidaan löytää tietty, samoin vastaava joukko:
• 16. EU:sta on Suomelle enemmän hyötyä kuin haittaa. (–)
• 22. Jos valtio tarjoaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamista kotikuntaani, tarjous pitää hyväksyä. (–)
• 6. Ruotsin pakollisesta opiskelusta tulisi luopua.
• 20. EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien kohdalla käytetään nyt “tarveharkintaa” eli työlupien saantia rajoitetaan. Tästä on pidettävä kiinni, eikä työperäistä maahanmuuttoa pidä helpottaa.
Kun 75% kansalaisista haluaa pakkoruotsin vapaaehtoiseksi, on jotenkin surkuhupaisaa yrittää leimata heitä impivaaralaisiksi. Hehän haluavat vain samanlaisen kielivalinnan kuin on esimerkiksi monikulttuurisessa Ruotsissa. Tosi impivaaralaista.
Hyvin mielenkiintoista: kiitos loistavasta linkistä!
PoistaKoska rakastan metapolitiikkaa sairaalloisen paljon, tästä uhkaa tulla pitkä vastaus.
Olen käyttänyt usein sanaa "kokonaisideologia" kuvaamaan tilannetta, jossa tiettyä puoluetta edustavat ihmiset tuntuvat olevan omituisen usein samaa mieltä asioista, jotka eivät liity toisiinsa. Miksi EU:n vastustajat vastustavat myös pakkoruotsia? Miten nämä liittyvät toisiinsa? Ja jos lisättäisiin kysymyksiä, löytyisi vielä oudompia korrelaatioita: lyön vetoa kaksi yhtä vastaan, että EU:n ja pakkoruotsin kannattajat ovat Lähi-idän konfliktissa Palestiinan puolella ja kannattavat Palestiinan itsenäisyyden tunnustamista.
Osin tähän liittyy koalitiopolitiikka. Turhan usein politiikka on vain sitä, että kannatetaan "oman puolen" aiheita ja vastustetaan "vastapuolen" ideoita, eikä tarkisteta itse ajatusten sisältöä lainkaan. Argumentit ovat sotilaita: vastustajan ideoita ei pidä harkita, muuten toimii suoraan vastapuolen hyväksi!
Tältä pohjalta keksin kolme eri hypoteesia vaalikoneanalyysin tulkinnaksi:
1) "Impivaaralaisuus" on kokonaisideologia, johon liittyy kaiken "ei-suomalaisen" vastustaminen.
2) Impivaaralaisuus onkin valtaeliitin vastustamista, kuten Anonyymi yllä ehdotti: sama porukka haluaa heikentää sekä "Brysselin byrokraattien" että "svenska talande bättre folkin" valtaa.
3) Korrelaatio meneekin toiseen suuntaan: Vaikka "vapaa kielivalinta" voisi kuulostaa sinänsä asialta, jota arvoliberaalit kannattavat, niin liberaaleissa porukoissa on huomattu vapaan kielivalinnan kannattajien olevan lähinnä arvokonservatiivisia impivaaralaisia. Koska argumentit ovat sotilaita, täytyy liberaalin kokonaisideologin kannattaa pakkoruotsia.
Nämä hypoteesit eivät ole vastakkaisia, vaan voivat olla jopa kaikki totta yhtä aikaa. Tämä ei myöskään välttämättä ole kattava lista.
Jos metapolitiikka ja ajatus "kokonaisideologiasta" kiinnostaa enemmänkin eikä ajasta ole pulaa, suosittelen lukemaan Slate Star Codexin pitkän kirjoituksen aiheesta: Ethnic Tension and Meaningless Arguments.
Hyvä analyysi!
PoistaPakkoruotsia on sittemmin yritetty sitoa konservatiivisuuteen, siten että joissakin kyselyissä pakkoruotsin vastustus nostaa vastaajan konservatiivisuutta. Tämä on mielestäni ehdottoman virheellinen tulkinta.
"Oli yksittäisen ihmisen mielipide mikä hyvänsä, pakkoruotsin vastustamisen latautuminen Impivaaralaisuus-faktoriin kertoo, mikä oli tilanne vaalikoneaineistossa. Vaikka vastustus siis periaatteessa voisikin johtua liberaaliudesta, aineistossa vastustajat kuitenkin enimmäkseen edustivat päinvastaista. Mielenkiintoista!"
VastaaPoistaEihän Laura tuo kerro mitään muuta kuin sen, missä mielessä ja miten käsitteitä liberaali/konservatiivi käytetään. Käsitteenhän voi ottaa käyttöön kuka tahansa vaikkei substanssia olisi tai sellaista voi tyrkkiä leimana toisen otsaan ihan miten sattuun. Sellaistahan julkinen keskustelu nykyään valitettavasti on. Pilkkaleimojen jakamista "väärinajatteljoiden" hihaan.
Kyllä kai valinnan vapauden puolustaja on asiallisesti ottaen enemmän liberaali kuin antisellainen. Eli voi sanoa että impivaaralaisen ruotsin kielen pakko-opiskeluttaja on tässä ko. asiassa ihan selkeästi muutosvastarintainen säilyttäjä, eli konservatiivi.
Mutta mitä sitten?
Ei kai nyt konservatiivi ole mikään haukkumasana, jota tulisi yrittää välttää kuin ruttoa ja olla aina ja kaikessa epätoivoisesti liberaali vaikka sitten tosiasioiden kustannuksella?
Tässä tulkitaan Niemivirtaa väärin. Lyhyesti: Aineistoa analysoimalla tietyt piirteet toistuivat ja tietyt vastaukset korreloivat keskenään. Kommenteissa Niemivirta vahvistaa, että arvoliberaalit vastaukset korreloivat vain heikosti pakkoruotsin vastustuksen kanssa, sitä vastoin EU:n ja pakolaiskeskusten vastustaminen korreloi vahvasti sen kanssa.
PoistaKehotan kaikkia kommentoijia välttämään Niemivirran kirjoituksen kommentointia, mikäli ette ole tutustuneet faktorianalyysiin (englanninkielinen Wikipedia selittää aiheen hyvin seikkaperäisesti). Suosittelen myös lukemaan uudestaan tekstin alkuosan, jossa hän kuvailee tutkimusmetodiaan.
Tänä talvena on käsitelty sekä tasa-arvoista avioliittolakia koskeva kansalaisaloite (meni onneksi läpi), että pakkoruotsin vapaaehtoistamista koskeva kansalaisaloite (ei valitettavasti mennyt läpi). Etukäteen galluppien perusteella kuitenkin avioliittolain muutoksella oli huomattavasti vähemmän kannatusta kansalaisten keskuudessa kuin pakkoruotsista vapauttamisella. Jos näitä aloitteita olisi äänestytetty kansanäänestyksiä, voisi aloitteiden läpimenon tilanne olla päinvastainen.
PoistaErikoista nyt käydyissä keskusteluissa oli se, että perustelut tasa-arvoisen avioliittolain puolustajilla olivat samankaltaiset kuin vapaan kielivalinnan kannattajilla ja molemmissa tapauksissa muutoksen vastustajilla oli samankaltainen retoriikka (josta ei puutu heinäsirkkoja ja sodanuhkaa ;)), mutta rintamalinjat menivät edustajien kohdalla ristiin: osa vapaan kielivalinnan kannattajista vastusti tasa-arvoista avioliittolakia ja osa kielivapauden kannattajista vastusti avioliittolain muutosta.
Tasa-arvoista avioliittolakia kannattavan edustajan mukaan laissa on kysymys "tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja ihmisoikeuksista". Niin minustakin. Ja tästä on mielestäni kysymys myös kielivapaudessa.
Tasa-arvoisen avioliittolain vastustaja taas perustelee kielteistä kantaansa neljällä kohdalla: biologialla, Raamatulla, "terveellä järjellä" sekä "suomalaisilla" arvoilla ja perinteillä. Vastaavaa listaa tarjotaan pakkoruotsin perusteeksi, biologia on vaihdettu historiaksi, Raamattu Nordeniksi ja terve järki lageniksi ("luonnollisesti" opiskellaan molempia kansalliskieliä) ja sokerina pohjalla on se suomalainen identiteetti, johon kuulemma väistämättä kuuluu ruotsin kieli.
Hämmentävä tilanne. Kenties liberaalisuus ei olekaan yksilön ajattelun yleisominaisuus vaan yksilö ajattelee joissakin asioissa liberaalisti ja joissakin taas ei.
Antti, siehän kummia nyt höpäjät: kehotat jo ihmisiä olematta kommentoimatta käsityksiä libreraaliudesta - konservatiivisuudesta vedoten faktorianalyysiin (!), tarkoituksenasi ilmeisesti varata arvostamasi lähtöasetelma (liberaali) vain omien perustelumallien käyttöön?!
VastaaPoistaOnko ajatus konservatiivisuudesta/muutosvastarintaisuudesta (tässä asiassa) tosiaan niin kamala peikko? Ehkä on, jos on tottunut noilla käsitteillä luokittelemaan ilmöitä ja ihmisten ajattelua.
No se ja sama. Vapaa kelivalinta, oli se sitten liberaali tai konservatiivi joidenkin päässä tai faktoreissa on kuitenkin ihan hieno asia puolustaa. Ei tämä pakkoruotsikaan nyt mikään suuri yhteiskunnallinen ongelma ole, ellei sellaiseksi lasketa kuuman puuron kiertämistä tässä asiassa = kielipeliä. Kysymys on yhden kielen edunvalvonnasta, se on ihan selvä. RKP et al. on saanut hyvin kaupunkiporvariston kytkettyä mukaan tähän projektiin ja eikä siinä mitään. Paras ajatus voittakoon, sitähän on demokratia. Jos pakkoruotsi jää, en minä liberaali-konservatiivi, ihan miten kuten halutaan, ainakaan mitään stressiä siitä ota. Mutta tuollainen "älkää ajatelko, älkää käyttäkö termejä joita ette ymmärrä" -kehotus herättää em. ja ao. ajatuksia ihan itsestään vaikka nyt mennäänkin aiheen ohi. Minulle ainakaan ihminen, enkä minä itse, olen ensisijaisesti mikään liberaali tai konservatiivi, jonka olemuksen voi tarkistaa nelikentästä. Olenkin toivoton klassinen humanisti. Tulkaa tekin mukaan nelikentän ulkopuolelle, täällä on hauskempaa!
(Olen joskus aiemmin puhunut kielipeleistä. Tämäkin keskustelu taisi sen vahingossa paljastaa ensin piilevänä, sitten suoremmin, kun joidenkin täytyy niin kovasti miettiä missä kategoriassa tulee nähdyksi, kuulluksi. )
t. vihreä varavaltuutettu
"Ei tämä pakkoruotsikaan nyt mikään suuri yhteiskunnallinen ongelma ole"
PoistaNäin olisin sanonut ennen, vaan en sano enää.
Minusta on valtava yhteiskunnallinen ongelma, että nuoriamme karsitaan pakkoruotsin avulla. En aikaisemmin tiennyt, että moni jää vaille tutkintotodistusta pakkoruotsin takia. Nyt tiedän.
On meidän poikiemme oikeus päästä valmistumaan ilman noita katkeroittavia kokemuksia, että on tullut leimatuksi tyhmäksi, laiskaksi ja oppimattomaksi.
- "Erityisen hankala tilanne on tekniikan alalla, jossa opiskeleville insinöörin aluille on pakko järjestää jopa kolme valmentavaa opintojaksoa ennen varsinaiselle kurssille osallistumista --- tukiopetusjaksoilla käydään läpi koko lukion oppimäärä, eli työmäärä on suuri." Näin vastaa siis ammattikorkean henkilökunta Satakunta-lehdessä.
- Opettaja-lehdessä insinööriopinnoista: "Jos työnantaja tarjoaa sopimusta melkein valmiille opiskelijalle, jolla on esimerkiksi ruotsinkurssi tekemättä, ei hän sitä enää palaa suorittamaan."
- Opiskelija blogissaan: "Opiskelen Hämeen ammattikorkeakoulussa kansainvälistä markkinointia ja toistaiseksi ehkä eniten hämmennystä kurssikaverieni keskuudessa on aiheuttanut Affärssvenska, joka tuttavallisessemmin tunnetaan nimellä virkamiesruotsi. Kun ei aikaisemmissa opinnoissa, joista on palttiarallaa pirusti aikaa, tuo ruotsinkieli ollut kiinnostuksen kohde numero 1, niin se tuo tiettyä händikäppiä tämän hetkiseen tilanteeseen. --- Onko siis pakko hakata päätä seinään vai voisiko asialle tehdä jotain?"
Lähipiirin tietolähde kertoo, että suurimmalla osalla lukion pojista on vaikeuksia ruotsin suorittamisessa. Virallisempi tietolähde kertoo näin:
- "Ruotsin kielen valitseminen ylioppilastutkintoon on painunut ennätysalhaalle. Pojista ruotsin kirjoitti tänä keväänä enää kolmannes, tytöistä vielä seitsemän kymmenestä. --- Suomenkielisistä päivälukioista jo 40 prosenttia on sellaisia, joissa alle puolet kirjoittaa ruotsin. Lukioita, joissa alle kolmannes kirjoittaa ruotsin on jo kolmisenkymmentä. Ruotsinkielisissä lukioissa suomen toisena kotimaisena suorittaa edelleen hieman alle 90 prosenttia ylioppilaista. --- Joensuun normaalikoulun lukiossa --- pojista ruotsin kirjoitti vain 17 prosenttia ---"
Turun yliopiston kielikeskuksen johtaja sanoi opiskelijalehden haastattelussa, että kaikkein epätoivoisimmille on järjestetty jopa yksityisopetusta: ”Karu totuus on se, että kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty saamaan osaamistaan vaadittavalle tasolle. Me emme pysty auttamaan loputtomiin.”
Jos virkaruotsi jatkaa, yhä useampi nuori mies karsii jatko-opintohalujaan sen sijaan, että pakottaisi itsensä lukemaan enemmän ruotsia koulussa.
Siis mikäli emme halua entisestään syrjäyttää poikia ja miehiä koulutuksesta (ja miksi haluaisimme -vain jotta osoitettaisiin kovien miesten pärjäävän ilman koulujakin?), pakolliset turhat kieliopinnot on saatava karsittua koulutuksen kaikilta tasoilta. Ja kun vielä muistamme, että meidän maahanmuuttajanuortemme määrää kasvaa kouluilla kohisten ja heillä on ihan omanlaiset kielitarpeensa, tätä ongelmaa ei voi vähätellä.
Pakkoruotsi on myös yksinkertainen tolkkutesti (sanity check): jos ihminen, poliitikko tai opettaja tai koulutuksen virkamies, ei tajua näin selkeää ongelmaa ja sen ratkaisua, niin miten heille voidaan uskoa minkäänlaisia tehtäviä?
Niin, jos anon (19:40) esittämät tapaukset ja tilastot (jotka eivät ole varmasti torjuttavissa yksittäistapauksiksi) pitävät paikkansa kuten varmasti on, niin kyllä kantani kielen vapauttamisesta vahvistuu edelleen - ja jo ihan tasa-arvon perusteella! (No nytkös me vapaata valintaa puolustavat vaaralliset impivaaralliset viemme jo "tasa-arvonkin" liberaalien käsistä ja perusteluvalikosta...?)
VastaaPoistaOvathan nämä perusteet olleet esillä jo vuosikausia mutta ne on kai pakko nostaa esiin uudelleen ja uudelleen, koska monella instituutiolla on halu pitää keskustelu vain käsitteellisellä tasolla vaikka kysymyshän on ihmisistä, nuorista, pojista, tytöistä ja heidän oikeudestaan vaikuttaa oman opiskelunsa sisältöön (mikä muistaakseni on tulevan OPS:in päälinja) ja sitä kautta tulevaisuuteensa, ihan niin kuin ano muistutti.
Harmi tosiaan että tästä tulee usein tälläinen vastakkainasettelu. Mutta se on toisaalta terveellistä, koska käsittelläkseen tätä asiaa joutuu miettimään omia eettisiä periaatteitaan, ja onko niitä edes, ja mihin näitä periaatteita soveltaa ja mihin ei.
t. v.v.v
Pakkoruotsikeskustelut hiljenevät aina lopuksi, kun on todettu, että kielivapaudelle on perusteet mutta pakolle ei. Silti pakko jää, ja ne, jotka pakkoa kannattavat jäävät uskoon, että jossain ne pakon hyvät perusteet varmasti ovat, kun sentään niin moni fiksu ihminen pakkoa kannattaa (toisin kuin 75% ymmärtämättömästä rahvaasta).
VastaaPoistaMiksi uskonto ei ole pakollinen, vaikka Suomen valtion identiteettin kuuluu kristinusko ja haluamme viestiä olevamme osa kristittyä, luterilaista maailmaa ?
VastaaPoista"pohdintasi kielestä ja nationalismista oli muuten todella kiinnostavaa. Ruotsi ylipäänsä vaikuttaa maalta, jolla on hankala suhde nationalismiin" Pakkoruotsissa on kyse suomenruotsalaisesta nationalismista, ei ruotsalaisesta nationalimista. Kun laittaa retoriikassa sanan "kaksikielisyys" tilalle sanan "ruotsinkielisyys", pääsee suomenruotsalaisen nationalismin äärelle. Siinä välttämättömyydestä on tehty hyve, eli ruotsinkieliset eivät pelkällä ruotsilla Suomessa pärjää, joten kiertoilmaisuksi ruotsinkielisyyden ylikorostamiselle on otettu "kaksikielisyys": Suomenkieliselle tästä ruotsi-suomi kaksikielisyyden ylikorostamisesta ei ole muuta kuin haittaa, siksi suomenkielisten de facto kaksikielisyys on suomi-englanti, pragmaattisista syistä, nationalistinen ruotsi-suomi-kaksikielisyyden sijasta.
VastaaPoistamiten Suomessa edelleen pidettäisiin pohjoismaista identiteettiä yllä, mikäli se ei tapahtuisi ruotsin opiskelun kautta? "
VastaaPoistaVertaa: Miten Suomessa pidetään kristillistä/luterilaista/protestanttista identiteettiä yllä,
mikäli se ei tapahtuisi kristinuskon opiskelun kautta ??
"Miksi uskonto ei ole pakollinen, vaikka Suomen valtion identiteettin kuuluu kristinusko ja haluamme viestiä olevamme osa kristittyä, luterilaista maailmaa ?"
VastaaPoistaKiitos kommentista ja pahoittelen vastauksen viivästymistä.
Ymmärtääkseni kysymyksesi oli jonkinasteinen reductio ad absurdum, mutta se herätti minussa paljon ajatuksia ja käsittelen sitä varmaan seuraavassa tekstissäni pidemmin. Lyhyesti:uskonto ei selvästi ole kansallisen identiteetin kannalta enää kovin tärkeä tekijä: hyvinvointivaltio on perusluonteeltaan aika sekulaari. Aika monet kannattavatkin yhteistä uskontotiedon ainetta, jotta uskontoaiheisiinkin saataisiin yhteiset perustiedot (ja samalla yhtenäinen ideologinen pohja).
Ennen kuin siirrytte katsomusaineisiin (joiden kehittymistä ja erityisesti ET:n kypsymistä olen ilolla seurannut), palaan vielä tähän pakkoruotsiin, jossa pitäisi saada keskustelu avoimeksi myös poliitikkojen, virkamiesten ja opetuksen kehittäjien kesken ja sitä kautta aiheeksi, jota mediatkin voivat käsitellä ilman pakollista liturgiaa.
VastaaPoistaMikäli ruotsin opetuksen tavoitteena on identiteettityö, jossa suomenkielisten ja maahanmuuttajien olisi omaksuttava positiivisia ajatuksia pohjoismaisuutta ja länttä kohtaan nimenomaan kielen kautta, tällaiset tavoitteet olisi kirjattava avoimesti opsiin, jotta asiasta voidaan avointa keskustelua
Vanhassa (velä nyt voimassa olevassa opsissa) ruotsin kielen tavoitteita onkin kuvattu näin: "Ruotsin kielen opetuksen tulee antaa oppilaalle valmiuksia vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön maamme ruotsinkielisen väestön kanssa sekä pohjoismaiseen yhteistyöhön. Opetuksen tehtävänä on totuttaa oppilas käyttämään kielitaitoaan ja kasvattaa häntä arvostamaan Suomen kaksikielisyyttä ja pohjoismaista elämänmuotoa. Oppilas oppii myös, että taitoaineena ja kommunikaation välineenä kieli edellyttää pitkäjänteistä ja monipuolista viestinnällistä harjoittelua."
Tässä siis katsomukselliset ja identiteettityöhön liittyvät lauseet ovat näkyvissä. Ne onkin pakon kriitikkojen puolelta haastettu moneen kertaan. Samalla tässä tekstissä tunnustetaan, että kieltenopiskelu on pitkäjännitteisyyttä vaativaa työtä. Juuri siksi, että kyseessä on vaativa aine, joka ainoana oppiaineena jatkuu alakoulusta yliopistoon jokaisen kohdalla pakollisena, on kyseenalaista, että juuri se nähdään kansallisen/etnisen omakuvan rakentamisen kannalta välttämättömänä ja sen annetaan karsia opiskelijoita muista opinnoista.
Uudessa opsissa (alkaa 2016) maininnat kaksikielisyydestä ja pohjoismaisesta yhteistyöstä on poistettu ja ruotsin kohddalla oleva teksti on lähes identtinen muiden kieliaineiden tekstin kanssa: "Ruotsin kielen opetus (muissa kielissä "Kieltenopetus") on osa kielikasvatusta ja johdatusta kielitietoisuuteen. --- Ruotsin kielen opiskelu (muissa kielissä "Kielten opiskelu") valmistaa oppilaita suunnitelmalliseen ja luovaan työskentelyyn erilaisissa kokoonpanoissa. Oppilaille ja oppilasryhmille luodaan mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja yhteydenpitoon ihmisten kanssa myös eri puolilla Pohjoismaita (muissa kielissä maailmaa). --- Opetus antaa myös valmiuksia osallisuuteen ja aktiiviseen vaikuttamiseen (muissa kielissä teksti jatkuu vielä sanoilla "kansainvälisessä maailmassa").
Muutos on huomattava. Nyt ei siis avoimesesti enää ilmaista, että kyse olisi
- maan ruotsinkielisen väestön huomioimisesta (esim. palveluruotsi)
- pohjoismaisen yhteistyön vaatimuksesta
- maan virallisen suomi-ruotsi-kaksikielisyyden arvostamisesta
- pohjoismaisen elämänmuodon arvostamisesta
Jos ruotsi halutaan nähdä jatkossa jonkinlaisena katsomusaineena, on ehdottomasti kirjattava näkyviin nämä katsomukselliset tavoitteet, tavoiteltava "ideologinen pohja". Kun tällaista ei ole nyt kirjattu esiin, oletan, että tämä "ideologinen pohja" koetaan vaikeasti puolustettavana ja jopa kiusallisena. Se on olemassa, mutta ei kuitenkaan ole. Loppupeleissä sitten todetaan vain, että "tarvitsemme enemmän kieliä" - ja pakon perustelut jätetään kunkin omaksi huoleksi antamalla ymmärtää, että sivistynyt ja suvaitsevainen ihminen nyt vain kannattaa pakkoa.
Ruotsi "katsomusaineena." Täh?
VastaaPoistaMutta kun tuota em. kommentointia ja itse blogin kirjoitusta tarkemmin lukee niin siellähän se on, riveissä ja rivien väleissä. Ruotsin kieli, pohjoismaisuuden liberaali ilosanoma, korvaa juutalais-kristillisen kulttuuriperimämme....!?
Tämä menee jo niin absurdiksi että vetää jo ihan sanattomaksi.
Ja jotta umpikuja olisi ihan varma tässä ketjussa, niin kun se että enemmistö kannattaa ruotsin kielen pakollisuuden purkamista ei toimi asian perusteena, toimiikin enemmistön kanta yllätys yllätys sitten uskonnon kohdalla perusteena...?
VastaaPoistaLisäksi kultuuriperuste toimii ruotsin kielen kanssa mutta ei toimikaan sitten uskonnon kanssa? Missä tässä on mitään logiikkaa, Antti? Tämä keskustelu on tehnyt minusta vaivihkaa ruotsin kielen vapauttamisen kannattajan. Syynä vastapuolen perusteet, jotka ovat osoittautuneet puhtaan poliittisiksi. Se on ollut pettymys.
Näin se siis sittenkin oli: enemmistön kanta on jotakin vain silloin kun se sopii omiin ajatusmalleihin. Muuten se hylätään perusteena. Ei auta uskoa muuhun kuin demokratiaan, siihen että uusi eduskunta päättää nämä asiat oikein, meistä yksityisjattelijoista riippumatta. Tämä on ollut vain huutoäänestykseksi (huonosti) naamioitu kilpailu alusta alkaen.
Identiteettikomponentin ymppääminen pakkoruotsin perusteluihin tekee pakkoruotsista katsomusaineen. Katsomusaineen pakkosyöttö loukkaa vakaumuksen vapautta, oikeutta määritellä oma kielellinen identiteetti. Totalitarismissa valtio pyrkii muokkaamaan kansalaisen identiteetin palvelemaan valtion identiteettiä, mutta demokratiassa valtiollinen identiteetti rakentuu alhaalta ylös, yksittäisten kansalaisten identiteettien summasta tulee kansakunnan identiteetti. Valtion identiteetti voi toki olla poliittinen päätös, mutta silloin maahamme syntyy totalitarististen järjestelmien kaltainen toisinajattelijoiden joukko, jonka omantunnonvapautta loukataan. Toisinajattelijoita on kansan enemmistö! Kannattaa siis olla todella varovainen tämän identiteettiväittämän kanssa. Valtiolla ei ole oikeutta pakottaa kansalaista tiettyyn identiteettikäsitykseen- ei uskonnon kautta, ei seksuaalisen suuntautumisen kieltämisen kautta, ei kielipolitiikan kautta. Kristinuskolla oli aikoinaan aivan vastaava kahlitseva ja valtaa käyttävä funktio kuin ruotsi n kielen pakollisuudella on nyt. Oli "sivistystä" osata ne kaikki uskonnolliset lorut, rippikoulun käynyt, naimaluvan saanut jne. Ei uskonnonvapaus kovin uusi asia ole, mutta se meillä joka tapauksessa on, vaikka Suomi kansakuntana kuuluukin kristittyjen maiden viiteryhmään, ja esim. eduskunta aloittaa aina jumalanpalveluksella istuntokautensa. Lisäksi useimman tavallisen kansalaisen arki-identiteettiin kuuluu kristinusko, vaikka sitten tapakristittynä- MUTTA silti uskonnonopetukseen ei ole pakko osallistua. Kieli-identiteetti on aivan yhtä henkilökohtainen asia kuin mikä tahansa muu identiteetin osa-alue, esim. uskonto tai muu vakaumus. Ketään ei voi pakottaa oman vakaumuksen vastaiseen opetukseen koulussa. Ei siis myöskään "identiteetillä" perusteltuun ruotsin kielen opetukseen. Se on jo lähtökohtaisesti ihmisoikeusloukkaus.
VastaaPoistaValtiolla ei ole oikeutta määritellä kansalaisen identiteettiä, mutta kenellä loppujen lopuksi on oikeus määritellä valtion identiteetti tai kansakunnan identiteetti ? Oma identiteettikäsitykseni on alhaalta ylös, Neuvostoliitossa ja DDR:ssä se oli ylhäältä alas. Samoin Suomen kielipolitiikassa se näyttää kulkevan suomenruotsalaisen nationalismin sanelemana poliittisen järjestelmän läpäisevänä ylhäältä alas toteutuvana saneluna, käskyttämisenä eliitiltä alamaisille.
VastaaPoistaJos Suomessa aidosti halutaan toteuttaa pohjoismaisia arvoja, silloin koko kansalliskieli-ideologiasta tulee luopua ja siirtyä Ruotsin mallin mukaiseen pääkielimalliin: Maan käytetyin kieli on lain mukaan maan pääkieli, eli Ruotsin 2010 voimaan tullut kielilaki kannattaa lukea. Se on sitä oikeaa pohjoismaisuutta, johon kuuluu identiteetin- ja omantunnonvapaus!
VastaaPoistaPakkoruotsia yleensä tutkivat vain pakkoruotsin opettajat ja ymmärrettävästi saavat pakkoa tukevia tuloksia.
VastaaPoistaAinoa kriittinen tutkija on toistaiseksi ollut monikulttuurisuustutkija, dosentti Pasi Saukkonen. Hän on esitellyt uudenlaista kielipoliittista mallia Suomelle sekä kirjassaan että viime kesänä Porin Suomiareenalla, josta tuli suora lähetys.
Hänen mukaansa suomalainen kielipolitiikka on eurooppalaisessa vertailussa jonkinlainen outolintu, sillä useimmissa kaksi- tai monikielisissä maissa toimitaan kielialueiden pohjalta. Suomessa kansalliskielet suomi ja ruotsi ovat virallisia kieliä koko maassa. Hän muuttaisi tilannetta niin, että Suomen kansalliskielinä olisivat suomi, ruotsi ja saamet (kolme kieltä) kun taas vain suomi olisi virallinen kieli koko maassa, ruotsi Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, saame Lapissa
"Kannattaisin mielelläni nykyjärjestelmää, jos se toimisi", sanoo Saukkonen, "mutta siinä on selviä ongelmia: ruotsinkielisten palvelut eivät useinkaan toteudu, ja iso osa suomenkielisistä ei ole kovin tyytyväisiä järjestelmään".
Ruotsinkielisten palveluiden järjestäminen nousi minusta niin Saukkosen mallissa kuin Suomiareenan keskustelussa keskeiseksi lähtökohdaksi koko kielipolitiikalle - mutta onko tämä edelleen tarpeen? Muuallakin tarjotaan vähemmistöille palveluja ilman yhden pienen vähemmistökielen pakko-opetusta.
Suomiareenalla Saukkonen lievensi maakuntamalliaan ja otti esiin kuntakohtaiset ratkaisut. Saukkonen esitti ruotsinkielisille kysymyksen, mitkä ovat ne tärkeimmät kielelliset oikeudet, joista halutaan pitää kiinni. Hänestä tämä olisi keskustelulle oleellista. Mukana ollut Sasi painotti vastauksessaan terveyspalveluita, mutta kuvasi samalla, että ihmiset voidaan ohjata palvelujen luo sinne, missä ruotsinkielistä palvelua löytyy.
Niille, jotka ovat huolissaan siitä, että nuori ymmärtämättömyyttään ei vapaaehtoista ruotsia valitsisi ja näin sulkisi ovia edessään, Saukkonen vastasi, että puhe ovien avaamisesta ja sulkemisesta on ongelmallinen, koska ihmiset tekevät paljon valintoja ja ovet nyt ovat vain enemmän tai vähemmän raollaan erilaisten valintojen suhteen. Saukkonen jopa muistutti, että yliopistot ilmaisevat käyttävänsä jo nyt kohtuuttomasti resursseja ruotsin opintoihin.
Saukkonen painotti, ettei hänelle itselleen tämä asia (ruotsin vapaaehtoistaminen) ole tärkeä, hänhän käyttää ruotsia sujuvasti ja paljon. Minusta Saukkonen käyttää vanhaa "en ole feministi mutta" - taktiikkaa.
Lopussa Saukkonen kertoi olleensa suuressa kielipolitiikan ammattilaisten tapaamisessa Genevessä ja siellä kuulemma oltiin yhtä mieltä siitä, että englanti on lingua franca ja englannin sujuva taito (paljon koulutaitoa laajempi) on oleellinen tulevaisuudessa. Lähimaiden ja kauppakumppanien kielien osaaminen on tärkeää. Saukkonen mainitsi venäjän, ruotsin, viron ja saksan. Tosiasiallisesti kielitaito hankitaan hänen mukaansa koulun ulkopuolella. Kysymys on Saukkosen mukaan myös siitä, mitä yhteiskunta tarjoaa koulutietojen päälle, jotta ihmiset voisivat omaksua sujuvan kielitaidon.
Eli näin monikulttuurisuustutkijamme esitti keskeisiä pakkoruotsille kriittisiä ajatuksia, hyvin kriittisiä ajatuksia - mutta teki sen tavalla, jossa häneen ei päästä lätkimään ruotsinsyöjäleimoja. Mutta ei hänen ajatuksiaan ole myöskään nostettu sen paremmin mediassa kuin politiikassa esille. Ehkä olisi aika nostaa.
Niin, miksei meillä voisi olla kolme kansalliskieltä (suomi, ruotsi, saamet) ja näiden virallisuus alueellista. Käsitettä kansalliskieli ei juuri tunneta muualla. Monikulttuurin mukana tulevat kielet tuovat myös uuden luokittelun, nimittäin "kaksikieliset".
VastaaPoistaKolumnissa maailmankuvalehdessä Vihreiden Husein Muhammed uskoo kaksikielisistä tulevan suurin vähemmistömme. Hän toivoo myös, että kaksikielisyyttä erilaisin komponentein alettaisiin rekisteröidä muiden maiden tapaan.
http://www.maailmankuvalehti.fi/kolumnit/13992
Keskustelusta puuttuu vielä näkökulma siihen, miten raskasta maahanmuuttajalasten kotoutuminen on, kun he yrittävät opiskella katoavan kotikielen pohjalta yhtä aikaa suomea, englantia - ja ruotsia.
Vihreiden Husein Muhammed on kommentoinut myös pakkoruotsia että pakkovirkaruotsia:
"Sekä pakkoruotsista että virkamiesruotsista tulisikin luopua. Syy siihen, ettei maahanmuuttajataustaisia virkamiehiä ole, johtuu muodollisesta ruotsin kielen vaatimuksesta viran saamisessa. Vaikka enemmistö suomenkielisistä virkamiehistä ei tosipaikan tullen oikeasti osaa palvella ruotsiksi, he ovat kuitenkin etulyöntiasemassa maahanmuuttajiin verrattuna, koska nämä eivät ole opiskelleet ruotsia, eikä heillä ole kielitodistusta. Tehokas ratkaisu tähän ongelmaan olisi varmistaa, että jokaisessa viranomaisessa on ruotsia osaavia virkamiehiä palvelemaan ruotsiksi ruotsinkielisiä, mutta samalla luopua yleisestä, kaikilta työntekijöiltä vaatittavasta 'tyydyttävän ruotsin taidosta', joka ei käytännössä palvele ruotsinkielisiä, ja toisaalta estää tehokkaasti maahanmuuttajia pääsemästä julkisiin virkoihin."
Nyt pakkoruotsiliturgiassa on yritetty häivyttää se, että yhden pienen vähemmistökielen pakollisuus alakoulusta yliopistoon ja valtava liturgia tämän ympärillä on itse asiassa este suomalaisen monikulttuurin ja oikeudenmukaisuuden rakentamiselle.
Eiköhän olisi aika nostaa tämäkin kissa pöydälle.
Tässä Radio Suomeen oppilaiden ja opettajan voimin tehty keskustelu, jossa oppilaiden kriittisyys ohjattiin pakkoruotsiliturgian uomiin:
VastaaPoistamiksi valitsit A-ruotsin?
- vanhemmat sano
- ikinähän kieli ei oo pahasta
mikset valinnut A-ruotsia?
- pienen lapsen ajattelua
- pääsee aikaisemmin kotiin, kun ei ole lisätunteja
- en osannut ajatella, että ruotsista voisi olla hyötyä
Miksi ruotsia on hyvä osata?
- mehän ollaan kaksikielinen maa, on paljon kuntii, missä on enemmän ruotsalaisii kuin suomalaisii
- kesätöitä hakiessa katotaan, mikä sun ruotsintaito on
- palveluammatit
- kyllä sitä ruotsia on hyvä osata
- mitä enemmän osaat kielii, sitä paremman kuvan annat itsestäsi
Mitä mahdollisesti pakkoruotsin tilalle?
- muita lukuaineita
- miksei venäjä
Pitäisikö ruotsin jatkua valinnaisaineena?
- kyllä, jos nuori pakotetaan...
- ei, ruotsi on portti muihin kieliin (saksa, hollanti)
- kieltenopiskelua pitäisi lisätä
Entä jos ruotsin pakollisuudesta luovutaan
- (ope:) olisi tosi iso muutos ja tosi hämmentävää
- vähentäis yläkouluikäisten valitusta
- olis tosi outoo, parempi että pysyy pakollisena - jälkeenpäin moni on katunut, ettei opetellut ruotsia paremmin esim. mun isä
- jälkeenpäin kiitos seisoo
- jos annetaan viitosluokkalaisen päättää...
- (ope:) kehittämispaikka, että ruotsista tietoiskuja ja maistiaisia jo alaluokille
- lapsille kieltenopetus mieluisaksi
- karsit itteltäs pois työpaikkoja etukäteen (jos et valitsisi ruotsia)
- (ope:) opiskelupaikoissa on edelleen virkamiesruotsi
http://areena.yle.fi/1-2784130
Silloinkaan kun joku intoutui puhumaan ranskan, saksan ja espanjan osaamisen puolesta, tämä ei ollut pakkoruotsin kritiikkiä, vaan pakkoruotsin puolesta yleistä kielihehkuttelua.
Pakkovenäjä olisi vähintään yhtä vihattu kuin pakkoruotsi, vaikka venäjä onkin valtakieli laajoilla alueilla. Pakkovenäjän nostaminen pakkoruotsin rinnalle hämärtää koko kielivapauden ajatuksen. Siksi se lanseerattiiinkin aikanaan (Vihreiden Hautala ja prof. Meinander).
Oppilaita ei autettu lainkaan sanoittamaan kritiikkiään vaan ohjattiin takaisin liturgian pariin. Opettajan roolina oli koko ajan vahvistaa pakon puolustusta ja oppilaiden kommenttien käydessä yhä tyypillisemmiksi saattoi miltei kuulla opettajan hymyn ja nyökytyksen.
Tää on niin tätä!
Onko tälle vaihtoehtoa?
Kiitos kommentin siirtämisestä tänne!
PoistaOsittain vastausten "oikeaoppisuudessa" saattoi olla kyse myös toimittajan ratkaisusta. Lukiossa olin matikan erikoisluokalla, ja meidän.luoksemme tuli kerran TV-toimittaja kysymään, mitä hyötyä matikasta meidän mielestämme on. Minä vastasin: "Tämäntasoisesta matikasta ei ole tavallisessa elämässä mitään hyötyä, mutta sen opiskelu on hauskaa."
Jep, minun vastaukseni ei sitten ikinä päätynyt ohjelmaan. Sinne valittiin vain niitä, jotka toistivat liturgiaa "ajattelun taidoista" tai sitä että niitä "monissa ammateissa tarvitsee pitkää matikkaa".
Eli on myös mahdollista, että osa oppilaista puhui muutakin, mutta nämä kommentit on saatettu leikata pois ohjelmasta.
Ja tuo kommentti pakkovenäjästä vielä vihatumpana pakkoruotsin vaihtoehtona oli hyvä. Itse en oikeastaan ole ihan varma, kuinka hyödyllistä kielten opiskelu ylipäänsä (englantia lukuun ottamatta) oikeastaan on.
"en oikeastaan ole ihan varma, kuinka hyödyllistä kielten opiskelu ylipäänsä (englantia lukuun ottamatta) oikeastaan on"
PoistaMielestäni kyse on vanhan ajan sivistyskäsityksestä. 1800-luvun säätyläisperheissä kielet olivat tärkeitä, samoin esim. pianonsoitto.
Kielten puolesta puhuvat ihmiset, jotka tekevät kielillä töitä - humanististen aineiden opettajat ja humanistisen taustan omaavat suunnittelijat sekä median kieliammattilaiset.
Sloganina on nyt "kukaan ei ole valittanut osaavansa liikaa kieliä" - no ei kukaan ole valittanut osaavansa soittaa, mutta...
Ne, joille kielet ovat jääneet merkityksettömiksi, ovat hiljaa. Itse opiskelin lukioaikana koulussa englantia, ruotsia ja saksaa ja vapaa-ajalla vielä kävin ranskan- ja venäjän kursseilla. Näistä olen tarvinnut vain englantia. Ruotsia en ole menettänyt, koska olen sitä vapaa-ajalla ylläpitänyt. Ranska on hävinnyt kokonaan, venäjää osaan kirjainten verran, joten pystyn tavaamaan ja arvailemaan. Lyhyen saksan laudatur on todella passiivista, pakon edessä saan jonkun wikipediajutun pääkohdat hahmotettua. - Niin ja pianonsoitonkin jätin kesken murrosiässä ;)
Kielistä on vaihtelevasti iloa ja hyötyä kuten soittotaidosta tai viinituntemuksesta - mutta nämä kaikki taidot vaativat ylläpitoa ja harrastuneisuutta läpi elämän.
Joten sanoisin, että meillä kielten merkitystä korostetaan turhaan itseisarvona. Vapaaehtoisesti niihin panostaminen on ok ja sille pitää olla tilaa.
Hyvin sanottu. Ennen vanhaan kielten osaaminen olikin tärkeämpää, sillä silloin ei vielä ollut varsinaista maailmankieltä. Nyt englanti on niin hegemonisessa asemassa, että esim. saksan ja ranskan osaamisesta syntyvä hyöty on vähentynyt huomattavasti.
Poista(Omat kokemukseni ovat muuten lähes tarkalleen samanlaisia kuin sinulla, sekä kieltenopiskelun että pianonsoiton suhteen!)
Merkittävin kannanotto vapaaehtoisen ruotsin puolesta löytyy maaliskuisen hesarin nettimielipidepalstalta:
VastaaPoista” --- Toivomme lukijan pohtivan, miten moni hänen lähipiirissään on saavuttanut neljännessä kielessään niin hyvän kielitaidon, että sillä voi oikeasti tehdä vaativaa työtä. --- Nyt olemme lukinneet kielitaitovarannon kahteen vähän puhuttuun kieleen ja yhteen maailmankieleen. Pohjoismaiden ulkopuolella suomella ja ruotsilla on vähän käyttöä. Suomen kielitaitovarannon korjaaminen edellyttää ruotsin kielen pakollisuudesta luopumista. --- Tiedämme hyvin, että tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin. --- Suomessa tarvitaan myös saksan, venäjän, ranskan ja espanjan osaajia. Osa väestöstä voisi hankkia kohtuullisen kielitaidon kiinassa, japanissa tai arabiassa. Jokaista suomenkielistä ei tule enää pakottaa lähes identtiseen kielitaitoprofiiliin.”
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005116136.html
Kannanoton takana ovat kielten opetusneuvokset, juuri eläkkeelle jääneet. Tämän jälkeen ei enää voida sanoa, että alan asiantuntijat kannattava pakkoruotsia ja ettei se ole poissa mistään!
Nämä ovat alan kovimmat leidit - se että heidän oli jäätävä eläkkeelle voidakseen sanoa tämän ääneen, kertoo jotain painostuksen kovuudesta.
Huomioidaan tämä nyt ja nostetaan esiin mahdollisimman monilla foorumeilla. Tämä pitäisi lähettää linkkinä jokaiselle kansanedustajalle, ministerille ja puoluejohtajalle puoluekentän laidasta laitaan!!!