Taito- ja taideaineet - koulumaailman lapsipuolet

Kirjoittanut Antti Värtö

I.

Lähde: Flickr / Martin Cron. CC BY-NC

Kemian tunnit ovat mukava hengähdystauko vakavampien tuntien keskelle. Niiden aikana oppilaat saavat puuhastella erinäköisten litkujen kanssa ja iloita, kun liuokset vaihtavat sekoitettaessa hauskasti väriä. Tämän jälkeen oppilaat jaksavat taas opiskella raskaampia lukuaineita.

Ei kun hetkinen. Eihän se näin mennyt. Kokeillaan uudestaan:

Koulupäivässä pitää olla myös äidinkielen tunteja. Oppilaat saavat niiden aikana hetken rentoutua kuuntelemalla ja kertomalla satuja sekä tarinoita.

Äh. Taas meni pieleen. Oliko se näin:

Matematiikkaa opiskelemalla oppilaalle voi olla helpompi ymmärtää intervalleja, ja tämä osaltaan tukee musiikin opiskelua. Siksi matikan tunteja ei pitäisi kokonaan lopettaa kouluista.

Tämä kuulosti jo aika tutulta, vaikka ei se tainnut vieläkään mennä täysin oikein.

Mutta olen ihan varma, että joistain kouluaineista puhutaan jatkuvasti vähättelevään ja mitätöivään äänensävyyn, ja parhaimmillaankin niitä kehutaan vain välineinä toisten aineiden opiskeluun.

Mitkä ne saattoivat olla?

II.

Lähde

Kuten tarkkaavainen lukija saattoi päätellä, en varsinaisesti fanita kouluaineiden jakoa lukuaineisiin ja taideaineisiin¹. Erityisesti minua ottaa pannuun se, kun lukuaineita kohdellaan jotenkin parempina tai tärkeämpinä kuin taideaineita.

Taideaineita halveksitaan monista syistä. Silloin harvoin, kun tämä halveksunta puetaan sanoiksi, viitataan yleensä työelämän tarpeisiin. Matematiikkaa ja fysiikkaa pitää opiskella, koska yhteiskunta tarvitsee insinöörejä ja lääkäreitä. Äidinkielen osaaminen on tärkeää monissa töissä. Kielitaito on myös oleellista kansainvälisissä tehtävissä. Sitä vastoin musiikilla ei elä käytännössä kukaan.

Historia tosin on myös lukuaine, ja näin entisenä historianopiskelijana voin sanoa, ettei silläkään elä muut kuin historianopettajat. Kuvataiteet sen sijaan valmistavat graafisille aloille, kotitaloudesta saa ponnistuslaudan kokin uraan, käsityön tunneilla saa pohjatiedot lukemattomiin tekniikan alan ammatteihin. Mutta ei kai näitä lasketa.

Toisaalta niin historian kuin musiikin opettaja voisi perustellusti lausua vastalauseen. Ollaanko koulussa opiskelemassa vain työelämän tarpeita varten? Muistaakseni joskus on mainittu, että koululla on myös sivistys- ja kasvatustehtäviä. Ja näissä tehtävissä taideaineet loistavat.

Taideaineet opettavat korottamaan omaa elämänlaatua. Oppilas oppii kuuntelemaan, katsomaan, liikkumaan ja luomaan. Hän oppii näkemään kauneutta jokapäiväisessä elämässä - ja tuottamaan sitä itse lisää.

Taideaineiden avulla oppilas oppii tuntemaan itseään. Taideterapeutit voisivat kertoa paljon siitä, kuinka hyödyllistä jo mielenterveydenkin kannalta on oppia päästämään oma luovuus valloilleen.

Eikä pidä unohtaa perustietoja ja -taitoja. Ompelu, puun käsittely, sähkötyöt, maustaminen, perspektiivin hallinta ja nuottienlukutaito. On paljon hyödyllisempää osata nämä kuin tietää, mitkä armeijat kohtasivat Austerlitzissa tai miten pallon tilavuus lasketaan.

III.

Lähde: Pinterest/ StanandJennifer Gray

Syytän lukiota taideaineiden asemasta. Lukioon haetaan vain lukuaineiden keskiarvon perusteella. Monet oppilaat, huoltajat ja jopa opettajat ajattelevat (oppilaanohjaajien turhautuneista vastalauseista huolimatta), että lukio on nuorelle automaattisesti "parempi" valinta kuin ammatillinen koulutus. Koska vain lukuaineet vaikuttavat lukioon pääsemiseen, korostuu niiden näennäinen tärkeys taideaineisiin verrattuna.

Lähes kaikki opettajat ovat käyneet lukion, joten ei liene ihme, että ajatus lukuaineiden paremmuudesta elää heidänkin keskuudessaan. Eivätkä taideaineiden opettajatkaan ole immuuneja.

Toisinaan taideaineiden opettajat yrittävät nostaa aineensa statusta tekemällä siitä enemmän lukuaineen kaltaisen. He hankkivat oppikirjoja, pitävät kirjallisia kokeita ja korostavat opettamansa teorian määrää. Mutta tämä on virhe. Jos kilpaillaan vain siitä, mikä aine muistuttaa eniten lukuaineita, niin lukuaineet tulevat aina voittamaan sen kisan. Vaikka taideaineet kuinka yrittäisivät kopioida lukuaineiden metodeita, eivät ne koskaan lukuaineiksi muutu. Sen sijaan osa oppilaista, jotka olisivat rakastaneet taideaineita sellaisinaan, tuntevat nyt aineet vieraiksi itselleen.

Joskus taideaineiden puolustajat menevät siihen lankaan, että he perustelevat taideaineiden tuottavan hyötyä lukuaineiden opiskeluun. Oppilaat, joilla on paljon taideaineita, menestyvät joidenkin tutkimusten mukaan myös paremmin lukuaineissa. En linkitä näitä tutkimuksia, sillä ne ovat yleensä todella huonoja ja niiden lopputulokset ovat hyvin kyseenalaisia.²

En myöskään halua vaikuttaa siltä, että kannustaisin ketään käyttämään tuollaista argumenttia. Päinvastoin, koen sen suureksi virheeksi. Jos joku puolustaa taideaineita sillä, että ne parantavat menestystä lukuaineissa, tulee hän samalla vahvistaneeksi sitä näkemystä, että taideaineet ovat toissijaisia lukuaineisiin nähden. Kukaan ei koskaan puolusta matematiikkaa sillä argumentilla, että matematiikan opiskelu parantaisi kuvataiteen opiskelutuloksia.

Taideaineiden opettajat, pitäkää päänne ylpeänä pystyssä ja arvostakaa omaa aineitanne sellaisena kuin ne ovat!

Seuraavaksi: Väärin menestytty.

---

¹ Tai siis "taito- ja taideaineisiin". Käytän tässä tekstissä ja itse asiassa vastaisuudessa koko elämäni läpi ilmaisua "taideaineet", koska se on niin paljon helpompi sanoa ja kirjoittaa. Jos matikka on "lukuaine", niin kyllä kotitalouskin voi olla "taideaine".

²Eisner 1998 käsitteli tutkimuksia, joissa väitettiin taideaineiden parantavan menestystä lukuaineissa. Näissä tutkimuksissa oli yleensä vakavia metodologisia puutteita eivätkä tulokset olleet merkittäviä.