Ne, joita ei kiusattu

Kirjoittanut Antti Värtö

I.

Julkisuuden henkilöt usein kertovat mielellään iltapäivälehdissä, kuinka he onnistuivat vaikeuksista huolimatta nousemaan menestykseen.

Lehdissä ei kuitenkaan ole tarinoita siitä, kuinka joku yritti nousta menestykseen, mutta vaikeudet olivat lopulta ylivoimaisia. Me emme kuule näitä tarinoita, koska niiden kokijat eivät ole menestyneitä. Heitä ei ikinä haastatella. He eivät välttämättä edes tiedä, olivatko he oikeasti lähellä menestystä vai eivät.

Tämän takia monille jää mielikuva, että jos vain yrittää, niin aina lopulta onnistuu. Emme kuule tarinoita ihmisistä, jotka yrittivät ja epäonnistuivat. Tätä kutsutaan selviytyjäharhaksi.


II.

Kiusaamisen vastaisia ohjelmia haukutaan usein. Esimerkiksi sivustolla Paha koulu toistetaan moneen kertaan, ettei Suomessa yleisesti käytetty KiVa Koulu -ohjelma toimi.

Mutta todellisuudessa kiusaamisen vastaiset ohjelmat ovat tehokkaita. Ne vähentävät kiusaamista n. 20%. KiVa-koulu toimii tavoitteensa mukaan: se vähentää kiusaamista selvästi. Ohjelma on otettu käyttöön ympäri maata, ja tulokset ovat vaikuttavat: kiusaamista kokeneita oppilaita oli vuonna 2009 16,5 prosenttia, mutta vuonna 2014 enää 12,8 prosenttia.

Nopeasti katsottuna tulos ei näytä kummoiselta: Kiusattujen määrä väheni vain 3,7 prosenttiyksiköllä. Mutta Suomen peruskouluissa on 546 000 oppilasta. 90% kouluista kuuluu KiVa-ohjelmaan, joten niissä on karkeasti arvioituna noin 500 000 oppilasta.

Se tarkoittaa, että KiVa-koulun ansiosta 18 500 oppilasta vältti kiusaamisen.

18 500 oppilasta ei ole ihan pieni luku. Mutta me emme kuule heidän tarinoitaan.

Yksikään kevätjuhlapuhe ei ala: "Minua ei kiusattu, koska meidän koulussamme oli KiVa Koulu". Miten voisi alkaa? Eivät nämä 18 500 ihmistä edes tiedä, että ilman kiusaamisen vastaista ohjelmaa he olisivat joutuneet kiusaamisen kohteeksi.

Tässä on sama efekti kuin selviytyjäharhassa: tällä kertaa tosin kuulemme vain niiden tarinat, jotka eivät selviytyneet.

III.

64 000 on vielä isompi luku kuin 18 500. 12,8% oppilaista joutuu KiVasta huolimatta edelleen kiusatuksi: se tarkoittaa 64 000 oppilasta.

Näiden 64 000 oppilaan kokemukset vaihtelevat "kurjasta" "kammottavaan".  Kiusaamisen vastaisista toimista huolimatta heitä kiusataan. Heidän näkökulmastaan KiVa ei toimi.

Heidän tarinansa me kuulemme, ja ne ovat hirveitä tarinoita.

Mutta on olemassa muitakin prosentteja kuin 0 ja 100. Emme voi tuomita ohjelmaa epäonnistuneeksi, mikäli se ei poista ongelmaa kokonaan.

Turvavöiden käyttö jopa puolittaa riskin kuolla auto-onnettomuudessa - mutta edelleen yli 200 ihmistä kuolee kolareissa joka vuosi pelkästään Suomessa.

Ovatko turvavyöt siis epäonnistuneet?


IV.

Samoin kuin liikenneturvassa, myös kiusaamisessa tavoitteena on saavuttaa nolla tapausta: ei yhtään liikennekuolemaa, ei yhtään kiusaamistapausta.

Emme saa jäädä lepäämään laakereillamme ja kuvitella, että olemme nyt tehneet kaiken voitavamme, kun meillä on tämä KiVa Koulu. Eivät autoinsinööritkään lakanneet kehittämästä turvalaitteita sen jälkeen, kun he olivat keksineet turvavyöt.

Meidän pitää seuraavaksi kehittää kiusaamisen airbagit.

Mutta on turha sanoa, etteivät nykyiset järjestelmät "toimi". Ne eivät ole poistaneet kaikkea kiusaamista, mutta olemme menneet eteenpäin. Olemme saavuttaneet jo paljon. Emme kaikkea, emme ehkä edes tarpeeksi - mutta siitä huolimatta paljon.

Muistetaan iloita niiden ihmisten puolesta, jotka säästyivät. Jotka eivät ikinä joutuneet kiusaamisen kohteiksi, koska koulussa oltiin sitouduttu kiusaamisen vastaiseen työhön.

Heidän tarinoitaan ei kukaan kerro. Mutta ne ovat onnellisia tarinoita.

Turha itkeä, kun kännykkä on jo kädessä

Kirjoittanut Antti Värtö.

I.

On yksi asia vastustaa muutoksia, koska ei ole varma, ovatko muutokset hyviä. Tämä voi olla vain järkevää varovaisuutta.

Mutta on toinen asia sulkea haka, kun hevoset ovat jo karanneet.

Opetushallitus laati luonnoksen järjestyssäännöistä koko Suomeen. OPH:ssa koettiin ongelmaksi, että säännöt vaihtelevat koulusta toiseen niin paljon, eivätkä kaikkien koulujen säännöt noudata edes lakia.

OAJ antoi omat kommenttinsa järjestyssääntöluonnokseen (PDF). Yleisesti ottaen OAJ piti OPH:n sääntöideoita ihan hyvinä mutta halusi laajentaa opettajien valtaa oppilaiden suhteen. Tätähän OAJ tekee: yrittää saada opettajille niin paljon valtaa kuin mahdollista. Tähän asti siis kaikki menee odotusten mukaan.

Ja sitten päästiin kohtaan "Tietokoneen, matkapuhelinten ja muiden mobiililaitteiden käyttö". Siinä kohdassa OPH oli kirjannut, ettei ole koulun asia, mitä laitteita oppilaat käyttävät välitunneilla. OAJ oli eri mieltä:

Asetuksen mukaan oppitunti on siis 60 minuuttia, josta vähintään 45 minuuttia on käytettävä opetukseen. Enintään 15 minuutin pituinen sisällöllisesti määrittämätön osa oppituntia, jota yleisesti nimitetään välitunniksi, ei ole oppilaan vapaa-aikaa.

Näin ollen koulu voi kieltää oppilailta kännykän käytön myös välitunnilla eikun siis "enintään 15 minuutin sisällöllisesti määrittelemättömänä aikana oppituntia".

OAJ on varmaan oikeassa. Niin epäilemättä voikin. Paperilla.


II.

Neuvostoliitossa ei ollut työttömyyttä. Työttömyys oli erikseen kielletty. Näin ollen kaikki, jotka eivät olleet jostain syystä töissä, olivat vain irtolaisia. Ongelma ratkaistu.

Monia ongelmia voi näennäisesti ratkaista antamalla määräys, että ongelmaa ei ole olemassa.

Huippuvuorten Longyearbyenissä kuoleminen on kielletty. Kansanedustajat! Miten saatoitte unohtaa näin olennaisen säädöksen Suomen rikoslaista?



III.

Tunnen tavallaan sympatiaa OAJ:n lausuntojen kanssa. Elämä opettajana olisi niin monella tavalla  helpompaa, jos oppilailla ei olisi kännyköitä. NIIN MONELLA TAVALLA.

Kännykät aiheuttavat jatkuvaa häiriötä tunneilla. Niistä on myös haittaa tuntien ulkopuolella. Kiusaaminen on siirtynyt kännyköiden myötä ihan uudelle tasolle, ilmeisimmän esimerkin mainitakseni. Jos kännykät voisi oikeasti saada pois koulusta, olisi se ihanaa.

Mutta on turha potkia tutkainta vastaan. Kännykät eivät katoa sillä, että määräämme ne pois. Ei nykyisinkään kännyköitä saisi käyttää oppitunnilla, mutta jotenkin kummasti niitä silti räplätään jatkuvasti.

Jos koulussa olisi kännykkäkielto myös välituntisin, eivät oppilaat jättäisi kännyköitään kotiin. He käyttäisivät niitä salaa. Opettajat joutuisivat sitten valvomaan silmä kovana, ettei välitunnilla vain pelata Clash of Clansia, vaikka ehkä muutakin tekemistä olisi. Aina välillä rankaisisimme satunnaisesti kiellon rikkomisesta kiinnijääneitä ja opettaisimme oppilaat suhtautumaan opettajiin vihollisina. Tämä olisi lose-lose-tilanne: kaikkien olosuhteet vain huonontuisivat, ilman mitään mainittavaa hyötyä.

Hävittyjen taisteluiden jatkaminen ei ole ainoastaan turhaa: se on haitallista.

Meidän on vain parempi hyväksyä, että oppilailla on kännyköitä. Voimme yrittää opettaa heitä käyttämään laitteitaan myös hyödyllisesti. Tunneilla oppilaita voi patistaa etsimään tietoa netistä, ottamaan kuvia kamerallaan erilaisista opetukseen liittyvistä ilmiöistä ja jakamaan ideoitaan somessa. Ja niin edelleen. FB-ryhmä TVT opetuskäytössä on täynnä ideoita, miten oppilaiden mobiililaitteita voi hyödyntää oppitunneilla.

Eivät ongelmat siitä katoa. Itse yritän hyödyntää oppilaiden omia laitteita tunneillani niin paljon kuin mahdollista, mutta samalla hyväksyn sen, että viihdekäyttöä tulee aina olemaan enemmän kuin hyötykäyttöä. Koska viihde on, no, viihdyttävämpää kuin opetus. Mutta eivät ongelmat katoa sanomalla, etteivät oppilaat saa käyttää kännyköitä koulussa.

Karannutta henkeä ei saa takaisin pulloon.

Sen kanssa pitää vain oppia elämään.

Open uudenvuodenlupaukset

Kirjoittanut Laura Tuohilampi

Luin lehdestä jonkun tutkineen, että kunhan tekee vain yhden uudenvuodenlupauksen, sen saa pidetttyä 85 prosentin todennäköisyydella. Ylen artikkelissa puolestaan elämäntapavalmentaja kehottaa kohtuullisiin lupauksiin, joiden onnistumisen saa varmennettua konkreettiset muutokset kalenteriin aikatauluttamalla (katso myös Antin vinkit onnistuneen muutoksen tekoon).

Mitä opettaja voisi luvata opetustaan tai elämäänsä parantaakseen? Jos lähdetään siitä, että kannattaa tehdä vain yksi lupaus, täytyy ensin valita, hakeeko jotain omaa tilannettaan muokatakseen, vai lähteekö sen sijaan jakamaan hyvää ympärilleen. Alla viisi vaihtoehtoa kummastakin kategoriasta. Valitse itsellesi mieluisin lupaus tai haasta itsesi jollakin, minkä olet kokenut aiemmin vaikeaksi. Pidä lupauksestasi kiinni - ainakin 85 % ensi vuodesta!

Uutta elämään

• TVT tutummaksi. Tee konkreettinen teko, joka lisää TVT:n tuntemustasi. Voit esimerkiksi opetella koodaamista, hyödyntää kouluun hankittuja padeja viisi kertaa jollakin uudella tavalla lukukauden aikana, osallistua TVT-koulutukseen tai etsiä ja lukea viisi tekstiä TVT:n hyödyntämisestä opetuksessa.
• Uusi OPS. Lue ajatuksella uusi OPS alusta loppuun (ainakin yleiset osat ja omat vuosiluokkasi / aineesi). Tee konkreettinen muutos opetuksessasi lukemasi pohjalta.
• Loppu yksintekemiselle. Hyödynnä kollegoitasi tai verkon mahdollisuuksia opetusideoiden ammentamiseen, osallistu OPE-TETiin tai etsi itsellesi vertaismentori Kimppaopetus-sivustolta. 
• Ote arviointiin. Arviointi on yksi eniten kysymyksiä herättävistä aiheista kouluissa tällä hetkellä. Katso Opetushallituksen Irmeli Halisen video aiheesta tai lue Opetushallituksen sivuilta teksti arviointii liittyen. Päättäkää käsitellä arviointia koulussanne joko opettajainkokouksessa tai vapaamuotoisemmin kollegoiden kanssa. Kirjatkaa ylös, mikä aiheuttaa pohdintaa ja etsikää ratkaisuja yhdessä. Tehkää konkreettisia päätöksiä (välttäkää yleisluonteisia linjanvetoja). Apuna voi käyttää esimerkiksi uuden OPSin ympärille rakennettua OPS-pakkaa, joka jo löytyykin monesta koulusta. 
• Inspriraatiokanavat. Etsi vaivoja säästämättä itsellesi viisi täysin uutta inspiraation lähdettä. Tutustu niin suomen- kuin muunkin kielisiin blogosfääreihin, perehdy opetusalan kirjatarjontaan, tutustu opetusalan tutkimuksiin tai etsi itsellesi viisi uutta esikuvaa, joiden työtä voit seurata. Älä epäröi ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä kysyäksesi lisää! 

Hyvää ympärille

• Osaaminen jakoon. Etsi tapa, jolla voit antaa omaa osaamistasi tai ideoitasi muidenkin käyttöön. Perusta blogi tai Facebook-ryhmä, järjestä tapahtuma, kirjoita artikkeli, kuvaa opetusvideo tai jaa opetusmateriaalia.
• Some-käytös kohdilleen. Osallistu keskusteluihin, kommentoi ja anna palautetta. Pidä aina keskustelun taso korkealla. Anna tunnustusta tekijöille, joita arvostat. Voit harjoitella arviointia ja palautteenantoa myös oppilaiden kanssa pohtien, kenelle haluaisitte antaa kannustavaa palautetta ja miten sen tekisitte. Mikä kannustaa jatkamaan hyvää työtä? Millaisia tekoja kuka tahansa voi tehdä tsempatakseen toisia entistä parempiin tekoihin?
• Oppilaan kohtaamisen uudet ulottuvuudet. Jos sinulla on oppilas, joka on jäänyt etäiseksi, tee päätös asian korjaamisesta. Älä odota kaiken muuttuvan täydelliseksi, mutta tee selkeä teko, jonka oppilas huomaa ja tunnistaa. Jos olet vältelllyt oppilaiden osallistamista opetuksen suunnitteluun, anna heille vapaat kädet viiden oppitunnin suunnitteluun lukukauden aikana. Anna oppilaille tavoitteet, mutta muuten älä ohjaa, älä kontrolloi, äläkä odota täydellisyyttä. Anna oppilaiden kokeilla, erehtyä ja yrittää uudeellen ainakin tuon viisi kertaa. Voit kohdata oppilaita myös oman koulusi ulkopuolella. Hankkikaa oma-aloitteisesti kummiluokka kehittyvästä maasta tai keksikää muu tapa, jolla voitte jakaa osaamistanne muualle maailmaan. 
• Ilo irti Veso-päivistä. Vaikka vesoilu voi joskus tuntua ajanhukalta tai samojen asioiden läpikäymiseltä uudelleen ja uudelleen, on se kuitenkin yksi tapa tarjota opettajielle aikaa ja mahdollisuuksia opetuksensa päivittämiseen. Tule jokaiseen vesoon pirteänä, jaksa kuunnella kouluttajien puheet ja etsi sieltä ne kultahiput, joiden avulla voit nähdä opetuksesi uudessa valossa. Älä sure, vaikka noita kultahippuja olisi vähän, iloitse yhdestäkin. Nauti kollegoidesi seurasta, esitä hyviä kysymyksiä, rentoudu, juo hyvät kahvit ja kirjaa ylös, mitä päivän aikana tulit ajatelleeksi. 
• Huolenpito yhteisöstä. Tämä on klassinen "anna minulle rohkeutta, tyyneyttä ja viisautta" -tyyppinen lupaus. Tee omalta osaltasi rohkeasti ne teot, joita yhteisösi vaatii tullakseen yhä paremmaksi. Ole tyynesti murehtimatta niitä asioita, joille yhteisönne ei mahda mitään. Ja ole viisas erottaaksesi nämä asiat toisistaan: kaikki eivät ajattele kuten sinä, eikä sinun näkemyksesi ole kaikille oikea - näytä esimerkkiä, mutta anna toisenlaisillekin ajatuksille arvo. 

Peruskoulupesulan ulkomuoto on uudistunut joululomalla. Kevään mittaan Pesulassa julkaistaan viisi laajaa artikkelia yhteistyössä Oppiminen.fi-sivuston kanssa. Artikkelit käsittelevät oppimisen viittä ajankohtaista aluetta: opettajaprofesion muutosta, oppimisen henkilökohtaistumista, oppimisen eksosysteemejä, osaamisia ja yleissivistyskäsitytä sekä yhteisöoppijuutta. Antti pohti omalta osaltaan meuhkatako uudenvuodenlupauksena somessa enemmän vai vähemmän - nähtäväksi jää, kumpi toteutuu.

Hyvää vuotta 2016 kaikille!