I.
Kun opin, miten simpanssilaumat toimivat, aloin ymmärtää kiusaamista paljon paremmin.
Simpanssit ovat lähimpiä sukulaisiamme. Ne muodostavat laumoja, joissa on selkeä hierarkia: huipulla on alfayksilö ja kaikki muut lauman jäsenet ovat sen alapuolella hierarkiassa. Alfa säilyttää dominanssiasemansa osittain fyysisen voiman avulla, osittain sosiaalisilla taidoillaan. Jos joku lauman jäsenistä vaikuttaa tavoittelevan liian korkeaa asemaa, alfa uhkaa käydä sen kimppuun, ellei jäsen osoita alistuvansa tälle. Yleensä alfan ei tarvitse käydä varsinaiseen tappeluun, vaan uhkaava käytös ja aggression osoitus riittävät palauttamaan lauman jäsenen ruotuun.
Alfan alapuolella on betat, gammat, deltat ja niin edespäin. Hierarkian alimmalla tasolla olevaa yksilöä kutsutaan omegaksi: sen asema yhteisössä on hyvin vaakalaudalla, mutta silläkin on tärkeä tehtävänsä: kaikki alfaa alemmat yksilöt voivat tuntea olevansa dominanssiasemassa ainakin omegan suhteen. Omegaan voivat muut yksilöt purkaa aggressiotaan, eikä se voi vastata samalla mitalla, sillä silloin se saatettaisiin karkoittaa yhteisöstä.
II.
Olen ollut kiusaamisen vastaisessa ryhmässä kuusi vuotta ja ehtinyt tässä ajassa käsitellyt toistasataa kiusaamistapausta. Siinä ajassa ehtii saada hyvän kuvan kiusaamisen eri muodoista.
Olen havainnut, että kiusaamistapaukset ovat hyvin erilaisia. Eri ihmisiä kiusataan hyvin eri tavalla, riippuen heidän suhteellisesta asemastaan koulun "nokkimisjärjestyksessä" eli suhteellisessa statushierarkiassa.
Ihmiset eivät ole simpansseja, ja meidän sosiaaliset suhteemme ovat monimutkaisempia. Samat peruselementit kuitenkin löytyvät myös meidän käytöksestämme. Rankasti yksinkertaistaen missä tahansa hierarkiassa ihmiset voi jakaa kolmeen kastiin: huipulla olevat "alfat", keskivaiheella olevat "betat" ja pohjalla olevat "omegat".
Alfat ovat koulun kuninkaita ja kuningattaria. Heitä ihaillaan ja kunnioitetaan. Kaikki muut oppilaat haluavat olla heidän suosiossaan.
Betat ovat koulun enemmistö: he ovat ns. "tavallisia oppilaita". Tarkasti ottaen tämän ryhmän voisi jakaa vielä "gammoihin", "deltoihin" ja niin edespäin, mutta yksinkertaisuuden vuoksi jätetään nämä hienosäädöt huomioimatta.
Omegat ovat koulun statushierarkian pohjalla. He ovat nörttejä, friikkejä ja erakkoja: oppilaita, joilla ei syystä tai toisesta ole koulun sosiaalisessa elämässä tarvittavia taitoja.
III.
Nämä oppilasryhmät kokevat kiusaamisen hyvin eri tavalla.
Alfoja ei kiusata, vaikka he tekisivät mitä. Alfa voi tulla kouluun pellepuvussa, ja häntä ylistetään rohkeudesta ja vitsikkyydestä.
Betoja taas kiusataan, mikäli he poikkeavat ruodusta. Jos beta pukeutuu, käyttäytyy tai puhuu oudosti, pilkataan häntä armotta. Betaa voidaan töniä ja joskus jopa lyödä, mutta kiusaaminen ei pääsääntöisesti ole fyysistä.
Betat voivat tehdä erilaisia asioita saadakseen kiusaamisen loppumaan: he voivat liittoutua toisten betojen kanssa tarpeeksi isoksi porukaksi, jolloin heidän ryhmänsä suojelee heitä (suuremmalta) kiusaamiselta. He voivat päästä jonkun alfan poppooseen mukaan. Jos beta on tarpeeksi korkealla statushierarkiassa, voi hän muuttaa pilkan aiheuttanutta käytöstään/pukeutumistaan/puhetapaansa, ja kiusaaminen saattaa loppua siihen.
Omegoiden kohdalla tilanne on eri. Heitä kiusataan aina, riippumatta siitä, mitä he tekevät. Omegat eivät voi tehdä mitään saadakseen kiusaamista loppumaan: he eivät voi liittoutua kuin keskenään, mutta heitä on aina liian vähän ja kiusaavia betoja liian paljon. He eivät voi muuttaa käytöstään, sillä heitä ei kiusata käytöksen vaan olemuksen vuoksi. Omegoita ei myöskään kiusata samalla tavalla kuin betoja: kiusaaminen on paljon jatkuvampaa ja julmempaa, usein myös fyysisempää.
IV.
Kiusaamisesta puhutaan paljon, ja usein toistetaan, kuinka "kuka tahansa voi joutua kiusatuksi". Tämä pitää tietyllä tavalla paikkansa: ei ole mitään yhtä helposti osoitettavaa ominaisuutta, joka määräisi sen, tuleeko oppilas kiusatuksi vai ei.
Mutta kaikkia ei kiusata, eikä kiusaaminen ole aina samanlaista. Betoja ja omegoita kiusataan aivan eri tavalla, ja heidän vaikutusmahdollisuutensa tilanteessa ovat myös erilaiset.
Siksi kiusaamistarinoita ei voi suoraan verrata. Ei voi myöskään antaa yleispätevää ohjetta, mitä pitäisi tehdä, jotta välttyisi kiusaamiselta - tai mitä kannattaisi tehdä, jotta saisi kiusaamisen loppumaan. Se riippuu aina siitä, millä portaalla hierarkiassa olet. Ja kiusaaminen on aina ryhmäilmiö. Jos koulussa on hyvä yhteishenki, on statushierarkia luultavasti aika loiva, eikä kiusaaminen ole niin yleistä tai julmaa. Mutta joka paikassa ON statushierarkia, ja yksittäinen oppilas saattaa hyvänkin yhteishengen koulussa olla joutunut pitkän piinan kohteeksi. Ihmiset ovat lopulta kolmas simpanssilaji. Dominanssikäytös sekä statushierarkiat ovat meillä verissä. Tämän ymmärtäminen ei saa ehkä kiusaamista loppumaan, mutta kenties kykenemme puhumaan asiasta selkeämmin.
Samansuuntaisiin johtopäätöksiin päästään myös tässä:
VastaaPoistahttp://nyt.fi/a1455764988439?ref=hs-art-luetuimmat-2
Eksyin tänne facebookin kautta, enkä malta olla kommentoimatta :)
VastaaPoistaHyvä teksti ja osuvaa havainnointia koulun sosiaalisesta todellisuudesta.
Kuitenkin musta teet pari virheoletusta, jotka yleisesti helposti ylläpitää harhaanjohtavaa näkemystä ihmisyydestä eikä edistä koulun sosiaalisen todellisuuden ymmärtämistä.
Ensinnäkin koulu on epäluonnollinen todellisuus, jonka sosiaalisella todellisuudella ja ihmissuhdeverkostolla ei oo todellista jatkumoa koulun ulkopuolelle eikä myöskään ajallista jatkumoa ennen ja jälkeen koulun. Koulu on paikka johon sattumanvarasesti valikoitunu ja toisilleen tuntematon joukko laitetaan samaan tilaan ja tää "luonnoton" tilanne pakottaa ne muodostamaan sosiaaliset hierarkiat niiden ominaisuuksien ja sosiaalisten taitojen sekä muiden sattumanvaraisten tekijöiden perusteella, jotka sattuu siinä tilanteessa vallitsemaan, ja tää asema seuraa isoa osaa oppilaista koko koulu-uran läpi.
Näin ollen oppilaat on koulussa enemmän niinä identiteetteinä, jotka määrittyy koulun sosiaalisen todellisuuden viitekehyksissä, eikä vastaa oppilaiden "todellisia" monitahoisempia identiteettejä, jotka niillä on koulun ulkopuolisessa todellisuudessa. Lisäks ne joutuu pelaamaan sellasia valtapelejä, joita niiden ei koulun ulkopuolella tarvi samalla tavalla pelata.
Tää vaikuttaa suuresti koulun sosiaaliseen todellisuuteen, oppilaiden käyttäytymiseen siinä ympäristössä ja sitä kautta myös hierarkiadynamiikkaan.
Ihmisyhteisöjen hierarkiamuodot ja niihin liittyvä sosiaalinen dynamiikka vaihtelee suuresti kulttuurisesta ympäristöstä riippuen ja esim. metsästäjä-keräilijäyhteisöissä, joita pidetään lähimpänä "luonnontilaista" ihmisyhteisöä, noi sun kuvailemat hierarkiamallit ei yleisesti ottaen päde. Noiden yhteisöjen ominaispiirre on, että ne pyrkii hierarkiattomuuteen ja on ikään kuin kääntäny ton pyramidimallin päälaelleen, ja niille on kehittyny enemmän tai vähemmän hienovarasia sosiaalisen kontrollin muotoja, joilla massat eli noi sun betat, gammat ja muut pyrkii "dominoimaan" heti potentiaalisia alfoja, jottei kukaan yksilö pääse asemaan, jossa se vois dominoida muita.
Samoin meiän yhtä läheisten sukulaisten bonobo-simpanssien yhteisöjen hierarkiamallit perustuu naaraiden yhteenliittoumiin, ja ne pyrkii hillitsemään mahollisia dominantteja uroksia, eli siellä ei oo tollasta selkeetä alfoihin perustuvia pyramidirakenteita.
Näin ollen vaikka havainnoit osuvasti koulun sosiaalista todellisuutta ja sen dynamiikkaa, sen peilaaminen simpanssiyhteisöön ja sitä kautta konstruoituihin ihmisen ominaispiirteisiin on hyvin ongelmallista ja pahimmillaan ylläpitää harhaanjohtavaa negatiivista käsitystä ihmisyydestä sekä estää ymmärtämästä koulun sosiaalisen todellisuuden poikkeuslaatuisuutta ja sen vaikutusta oppilaiden käyttäytymiseen ja identiteetteihin :)
Hauska kirjoitus vakavasta asiasta, Antti! Ja sen täytyy olla sallittua. Edellisessä kommentissa oli mainita suuri koulu.. Kyllä, olen nyt kiertänyt kymmenissä kouluissa ja kyllähän pienemmissä kouluissa on yleisesti ottaen sosiaalisen rauhallisuuden tuntu. Isossa koulussa /ryhmässä täytyisi minusta toimia niin että luodaan ja vahvistetaan sosiaalisen turvaverkon jatkumoa. Itse olen esim. suosinut pitkäkestoisia työpareja ja oppivia ryhmiä. Jos ei ole yksin ei niin helposti ole kiusaamisen kohde. Kiusaamista varmasti aina esiintyy, mutta on tärkeää saada se julkiseksi ja jokaiselle turvaverkko, joka ei vaihdu liian usein-
VastaaPoistaKiitos kommenteista!
VastaaPoistaLiisa: kiitos linkistä!
Rauno: Pienissä kouluissa voisi kuvitella olevan helpompi havaita kiusaaminen, kun ns. kaikki tuntevat kaikki. Toisaalta suuressa koulussa voi olla tarpeeksi paljon nörttejä ja friikkejä, että he voivat liittoutua keskenään ja välttyä siten pahimmalta kiusaamiselta? Vaikea sanoa.
Tuomas: Ensimmäisessä versiossa tästä tekstissä oli mukana lause "valta- ja statushierarkiat näkyvät erityisen korostuneina pakko-instituutioissa, kuten vankiloissa, armeijassa - ja peruskoulussa" (poistin lauseen, koska se rikkoi tekstin flow'n). Olen siis osittain samaa mieltä kanssasi.
Mutta en täysin. Valtapelejä on mukana aina, kun kaksi ihmistä kohtaa. Useimmissa tapauksissa nämä valtapelit ovat aika hienovaraisia ja pienimuotoisia, mutta ne ovat olemassa.
Metsästäjä-keräilijät toimikoon esimerkkinä: keräilijäyhteisöt ovat tosiaan yleensä varsin egalitaarisia ja niillä on selvät tabut toisten dominoimista vastaan. Mutta ihmiset yrittävät näissäkin yhteisöissä kiertää sääntöjä ja hienovaraisesti nousta toisten yläpuolelle. Professori Robin Hanson on kirjoittanut tästä "homo hypocritus" -teoriasta useasti.
Toinen esimerkki olisi opettajanhuone. Opettajilla on aika vahva eetos siitä, että kaikki ovat samanarvoisia kollegoita keskenään - mutta silti opettajanhuoneissa ympäri maan syntyy selviä klikkejä ja nokkimisjärjestyksiä. Jonkun mielipidettä kuunnellaan tarkemmin kuin toisen, jonkun kanssa kaikki haluavat tulla juttelemaan, kun taas toiset sivuutetaan hienovaraisesti.
Kun statushierarkioihin alkaa kiinnittää huomiota, niitä näkee kaikkialla.